Työaikalaki tutuksi – miten ylityöt, lepoajat ja työpäivän pituus määrittyvät laissa?

Työaikalaki kuuluu työelämän tärkeimpiin lakeihin, joten jokaisen työnantajan ja työntekijän kannattaa tuntea sen keskeinen sisältö. Työaikalaissa on määritelty muun muassa säännöllisen työajan pituus, lisä- ja ylityöhön liittyvät pelisäännöt sekä työntekijän lakisääteiset lepotauot.

Tässä artikkelissa käymme tiivistetysti läpi työaikalain olennaisimpia säännöksiä ja käsitteitä. Huomioi, että työehto- ja työsopimuksissa voidaan kuitenkin sopia toisin monista työaikalain säännöksistä. Esimerkiksi työajan pituutta, lepoaikoja tai ylityökorvauksia koskevissa kysymyksissä kannattaakin aina katsoa, mitä oman alan työehtosopimus sanoo asiasta.

Millaiseen työhön työaikalakia sovelletaan?

Työaikalakia sovelletaan lähes kaikkeen työsopimuksen tai virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, ellei muualla laissa ole säädetty asiasta toisin. Alaikäisiä työntekijöitä palkatessa työnantajan tulee huomioida myös nuorista työntekijöistä annettu laki.

Joitakin poikkeuksia työaikalain soveltamisalaan on kuitenkin olemassa. Työaikalaki ei pääsääntöisesti koske työntekijöitä, joiden työaikaa ei ole ennalta määritelty, joiden työaikaa ei valvota ja joilla on vapaus päättää omista työajoistaan. Tällöinkin kyse on kuitenkin oltava yrityksen tai sen itsenäisen osan johtamisesta tai siihen rinnastettavasta itsenäisestä työstä.

Pelkkä vapaa työaika ilman työnantajan valvontaa ei siis vielä tarkoita sitä, että työntekijään ei sovellettaisi työaikalakia.

Johtamistehtävän tai siihen rinnastettavan työn määritelmä jättää tulkinnanvaraa, joten jokainen tilanne pitää arvioida tapauskohtaisesti. Asiaa ei ratkaista pelkästään titteliin tai esimiesrooliin nojaten, vaan arviointi tehdään henkilön tosiasiallisten työtehtävien, vastuiden ja aseman perusteella.

Toimitusjohtajiin työaikalakia ei kuitenkaan sovelleta, koska toimitusjohtaja ei ole työsuhteessa yhtiöön. Johtamistehtäviin rinnastettava työ ei myöskään vaadi sitä, että työntekijällä tulisi olla alaisia. Myös asioita voidaan johtaa.

Muut poikkeukset työaikalain soveltamisalaan on lueteltu lain ensimmäisen luvun toisessa pykälässä. Näitä poikkeuksia ovat muun muassa tietyt kirkollisen alan työtehtävät ja valtion virkamiehen oikeudelliset työt. Ehtona on tällöinkin työaika-autonomia, eli työntekijän tulee myös voida päättää työajoistaan itse ilman ennalta sanelua tai valvontaa.

Työaikalakia ei sovelleta myöskään sellaisiin tehtäviin, joita työn erityispiirteiden takia tehdään kokonaan tai pääosin työnantajan valvonnan ulottumattomissa. Tällaiset kriteerit voivat tapauskohtaisesti täyttyä esimerkiksi liikkuvaa työtä tekevillä myyntiedustajilla tai kiinteistönvälittäjillä, jotka voivat vapaasti päättää työajoistaan.

Mikä on työaikaa ja mikä ei?

Lain mukaan työajaksi lasketaan sekä työhön käytetty aika että se aika, jolloin työntekijän on oltava työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työntekopaikka voi tarkoittaa esimerkiksi yrityksen kiinteää toimipistettä, asiakkaan toimistoa tai työntekijän kotia. Näin ollen myös etätyö kuuluu työaikalain piiriin.

Tietyissä työtehtävissä myös matkustaminen työntekopaikkojen välillä voidaan laskea osaksi työsuoritusta. Tällöin matkoihin uppoava aika on työaikaa. Tämä ehto täyttyy esimerkiksi sähköasentajalla tai putkimiehellä, joka työpäivänsä aikana ajaa useaan otteeseen asiakkaalta toiselle. Lähtökohtaisesti matkustusaika ei kuitenkaan ole työaikaa, ellei sitä samalla voida pitää osana työsuoritusta.

Myöskään ruokatauko ei ole työaikaa, jos työntekijällä on mahdollisuus poistua tauon aikana työpaikaltaan. Ruokatauko kuitenkin lasketaan työajaksi, jos työntekijän on sen aikana pysyteltävä työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Työnantajan edellyttämiin pakollisiin koulutuksiin tai lakisääteisiin terveystarkastuksiin osallistuminen on myös työaikaa. Jälkimmäisessä tilanteessa lähtökohta on kuitenkin se, että kyseessä on oltava työterveyshuoltolain määräämä tai muusta syystä pakollinen tarkastus. Terveydenhuollon palveluissa vietetty aika ei siis pääsääntöisesti ole työaikaa.

Firman pikkujouluihin, kesäjuhliin tai muihin vapaaehtoisiin virkistystapahtumiin osallistuminen jää myös työajan määritelmän ulkopuolelle.

Monista yllä mainituista asioista voidaan kuitenkin sopia myös toisin. Työnantaja ja työntekijä voivat esimerkiksi sopia, että junalla asiakkaan luokse matkustava työntekijä käyttää matkustustunnit palaveriin valmistautumiseen. Tällöin kyseinen aika on työaikaa.

Mitä tarkoittaa varallaolo? 

Tietyillä toimialoilla on tavanomaista, että työntekijän on välillä oltava myös vapaa-aikanaan työnantajan tavoitettavissa, jotta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Tällöin puhutaan varallaolosta.

Varallaoloaika ei ole työaikaa, jos työntekijän ei tarvitse sen aikana oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Varallaolo ei kuitenkaan saa häiritä kohtuuttomasti työntekijän vapaa-aikaa.

Työnantaja ja työntekijä sopivat varallaolosta maksettavasta korvauksesta ja varallaolon ehdoista sopimusta solmiessaan. Korvauksen on oltava oikeassa suhteessa niihin rajoitteisiin, joita varallaolo työntekijän vapaa-ajalle asettaa.

Joissakin tilanteissa työn luonne ja muut erittäin pakottavat syyt tekevät varallaolosta välttämätöntä. Viranhaltija tai virkamies ei tällaisissa tilanteissa saa kieltäytyä varallaolosta.

Lakiin perustuva säännöllinen työaika

Yleistyöaika

Työaikalain yleissääntö määrittää säännöllisen työajan pituudeksi enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Viikoittainen työaika voi toki vaihdella. Keskimäärin sen tulisi kuitenkin noudattaa 40 tunnin sääntöä enintään 52 viikon ajanjaksolla ilman että kahdeksan tunnin säännöllinen vuorokausityöaika ylittyy.

Työehtosopimuksilla voidaan poiketa yllä mainituista tuntimääristä. Vuorokautinen työaika voi esimerkiksi olla lyhyempi tai pidempi kuin kahdeksan tuntia tai viikoittainen työmäärä vähemmän kuin 40 tuntia.

Sopimukseen perustuvia säännöllisiä työaikoja käsitellään tarkemmin hieman tuonnempana tässä artikkelissa.

Vuorotyö

Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös vuorotyöksi. Tällöin vuorojen on kuitenkin vaihduttava säännöllisesti ja ennalta sovituin ajanjaksoin.

Käytännössä vuorotyö on yleisimmin kaksi- tai kolmivuorotyötä. Lain mukaan vuorojen katsotaan vaihtuvan säännöllisesti, kun vuoro jatkuu korkeintaan tunnin ajan yhdessä työhön tilalle tulleen vuoron kanssa tai jos vuorojen väliin jää aikaa enintään yksi tunti.

Jaksotyöaika

Työaikalaki sallii säännöllisen työajan jaksottamisen myös siten, että työaika on kolmen viikon ajanjaksolla enintään 120 tuntia tai kahden viikon jaksolla maksimissaan 80 tuntia.

Jaksotyöaika koskee työtehtäviä muun muassa seuraavilla toimialoilla:

• pelastustoimi
• turvallisuus- ja vartiointiala
• lehdistö- ja mediatyö
• majoitus-, ravitsemis- ja kulttuuripalvelut
• sosiaali-, terveys- ja eläinlääkäripalvelut jne.

Aivan miten tahansa työvuoroja ei kuitenkaan voi jaksottaa. Kahden peräkkäisen kolmen viikon jakson aikana säännöllinen työaika ei saa olla enempää kuin 240 tuntia. Kumpanakaan kolmen viikon ajanjaksona säännöllinen työaika ei saa ylittää 128:aa tuntia.

Kolmen peräkkäisen kahden viikon ajanjakson säännöllinen työaika voi olla enintään 240 tuntia. Yhdelläkään yksittäisellä kahden viikon jaksolla säännöllinen työaika ei saa ylittää 88:aa tuntia.

Työehtosopimuksissa voi kuitenkin olla jaksotyötä koskevia määräyksiä, jotka poikkeavat työaikalaista.

Yötyö

Yötyötä on työaikalain mukaan kello 23–06 välisenä aikana tehtävä työ. Yötöitä saa teettää säännöllisesti esimerkiksi yllä luetelluissa jaksotöissä ja vuorotöissä sekä monilla muilla työaikalaissa luetelluilla aloilla. Tilapäisesti yötöitä voidaan kuitenkin teettää millä tahansa alalla tai missä tahansa työaikamuodossa.

Jaksotöissä ja keskeytymättömissä vuorotöissä työntekijällä saa olla peräkkäin enintään viisi sellaista työvuoroa, joissa vähintään kolme työtuntia sijoittuu kello 23–06:n välille. Tämän jälkeen työntekijällä on oltava vapaata vähintään 24 tuntia. Työntekijän erillisellä suostumuksella yövuoroja voi kuitenkin teettää peräkkäin vielä kaksi lisää.

Lisäksi laista löytyy erillisiä määräyksiä esimerkiksi kuljetusalan sekä erityisen vaarallisten työtehtävien yötöitä koskien.

Sopimukseen perustuva säännöllinen työaika

Säännöllisestä työajasta sovitaan yleensä työehtosopimuksessa tai työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Tällöin työntekijän työaika voi poiketa siitä, mitä edellisessä kappaleissa kerrottiin säännöllisen työajan määräytymisestä.

Monissa työehtosopimuksissa työaika on 7,5 tuntia päivässä eli 37,5 tuntia viikossa. Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia liukuvasta työajasta, joustotyöstä tai lyhennetystä työajasta.

Liukuva työaika

Työntekijälle voidaan antaa mahdollisuus päättää itse työpäivänsä alkamis- ja loppumisajankohdasta etukäteen sovittujen kellonaikojen sisällä. Työntekijä voi itse jaksottaa kahdeksan tunnin työpäivänsä esimerkiksi kello 7–18 välille. Tällöin puhutaan liukuvasta työajasta.

Liukuvasta työajasta sovittaessa työnantajan ja työntekijän on kuitenkin sovittava myös kiinteästä työajasta, jonka aikana työntekijän on oltava työntekopaikalla.

Muita sovittavia asioita ovat:

• työajan vuorokautinen liukumaraja
• liukuma-ajan sijoittaminen
• lepoajat
• säännöllisen työajan ylittymisen ja alittumisen maksimikertymä.

Työaikalain mukaan säännöllistä vuorokautista työaikaa lyhentävä tai pidentävä liukuma saa olla korkeintaan neljä tuntia.

Säännöllinen viikoittainen työaika voi olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajaksolla. Raja voidaan kuitenkin ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. Ylitysten kertymä seurantajakson päättyessä saa olla maksimissaan 60 tuntia. Alitusten osalta vastaava lukema on enintään 20 tuntia.

Jos työntekijä tekee työnantajan aloitteesta töitä säännöllisen työajan jälkeen, kyseessä on ylityö, vaikka työntekijän liukumasaldo olisi pakkasen puolella. Vastaavasti työntekijän liukumasaldon plussatunnit eivät ole ylityötä, koska työntekijällä on oikeus päättää liukuman käytöstä itsenäisesti.

Joustotyöaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia kirjallisesti joustotyöajasta. Joustotyöstä on kyse, kun vähintään puolet työajasta on sellaista, että työntekijä saa itsenäisesti päättää työntekoaikansa ja -paikkansa.

Säännöllinen viikkotyöaika joustotyömallissa saa kuitenkin olla keskimäärin maksimissaan 40 tuntia neljän kuukauden tarkastelujaksolla. Joustotyötä koskevasta kirjallisesta sopimuksesta on lisäksi tultava ilmi seuraavat asiat:

• Mille päiville työntekijä saa sijoittaa työaikaa?
• Miten viikkolepo sijoitetaan?
• Kuuluuko sopimukseen jonkinlainen kiinteä työaika, joka ei kuitenkaan sijoitu kello 23–06:n välille?
• Millaista työaikaa sovelletaan, kun joustotyöaikaa koskeva sopimus päättyy?

Joustotyömalli on varsin yleinen asiantuntijatehtävissä, joissa työn tekeminen ei ole aikaan tai paikkaan sidottua. Esimerkkejä löytyy runsaasti vaikkapa IT-alalta.

Lyhennetty työaika

Työsopimuslaissa säädetään työntekijän oikeudesta osittaiseen hoitovapaaseen. Jos työntekijä kuitenkin haluaa muusta sosiaalisesta tai terveydellisestä syystä käyttöönsä säännöllistä työaikaa lyhyemmän työajan, hän voi sopia asiasta työnantajan kanssa.

Lain mukaan osa-aikatyöhön siirtyminen on ensisijaisesti mahdollistettava, mikäli kyse on:

• osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtymisestä
• osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä
• osa-aikatyön tekemisestä osittaisen sairauspoissaolon aikana
• työnantajan palveluksessa vähintään kolme vuotta olleesta 55 vuotta täyttäneestä työntekijästä, joka haluaa lyhentää säännöllistä työaikaansa.

Työnantajan on tällöin pyrittävä järjestämään työ osa-aikaiseksi. Automaattista velvoitetta tähän ei kuitenkaan ole. Jos työnantaja kieltäytyy osa-aikatyön järjestämisestä, syyt on perusteltava työntekijälle.

Osa-aikatyöstä on tehtävä määräaikainen sopimus, joka on kerrallaan voimassa enintään 26 viikkoa. Sopimuksesta tulee käydä ilmi ainakin vuorokautinen ja viikoittainen työaika.

Työaikapankki

Työaikapankki tarkoittaa järjestelyä, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita ja vapaa-ajaksi muutettavia rahakorvauksia voidaan säästää ja yhdistää. Pidemmän työpäivän tekevä työntekijä voi esimerkiksi tallettaa liukumia tai ylityö- ja lisätyötunteja työaikapankkiin ja pitää ne myöhemmin palkallisena vapaana.

Työntekijälle työaikapankki voi tarjota joustavuutta työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Työnantaja puolestaan hyötyy siitä, että työtunteja voidaan tarvittaessa jaksottaa helposti ruuhkahuippujen ja hiljaisempien sesonkien välillä.

Työaikapankin käyttöönotosta on sovittava kirjallisesti työnantajan ja työntekijöiden edustajan välillä. Tuntien siirtäminen työaikapankkiin edellyttää aina työntekijän suostumusta.

Työaikapankki voi perustua joko työaikalakiin tai alan työehtosopimukseen. Eri toimialojen työaikapankkijärjestelmät voivat erota merkittävästi toisistaan, joten omaa tilannetta koskevat määräykset kannattaa aina tarkistaa oman alan työehtosopimuksesta.

Säännöllisen työajan ylittäminen

Lisätyö, ylityö ja niiden ero

Lisätyö on työtä, jota tehdään sovitun työajan lisäksi, mutta joka ei kuitenkaan ylitä laissa säädettyä säännöllistä työaikaa. Ylityöstä on kyse, kun säännöllisen työajan enimmäismäärä ylittyy. Yleistyöaikaa noudatettaessa säännöllinen vuorokautinen työaika on enintään kahdeksan tuntia.

Otetaan esimerkiksi työntekijä, jonka normaali työaika on 7,5 tuntia päivässä. Jos työntekijä tekee kahdeksantuntisen työpäivän, ylimääräinen puoli tuntia on lisätyötä. Vasta kahdeksan tunnin jälkeen siirrytään ylityöhön.

Lisä- ja ylityöt edellyttävät työnantajan aloitetta sekä työntekijän suostumusta. Lisätöiden tekemisestä voidaan kuitenkin sopia jo työsopimuksessa. Ylitöiden kohdalla näin ei ole. Lisä- tai ylityön tekemisen määritelmä ei täyty, jos työntekijä jää oma-aloitteisesti tekemään töitä ylimääräiseksi ajaksi.

Ylityö voi olla joko vuorokautista tai viikoittaista ylityötä. Yleistyöaikaa noudatettaessa vuorokautiseksi ylityöksi lasketaan kahdeksan tuntia päivässä ylittävä työ. Yli 40 viikkotyötunnin päälle tehtävä työ puolestaan on viikoittaista ylityötä silloin, kun kyse ei ole vuorokautisesta ylityöstä.

Kuvitellaan, että työntekijä on esimerkiksi tehnyt maanantaista perjantaihin töitä kahdeksan tuntia päivässä eli yhteensä 40 tuntia viikossa. Lauantaina työntekijä tekee 12 tunnin työpäivän. Lauantain työtunneista kahdeksan ensimmäistä on viikoittaista ylityötä ja neljä viimeistä vuorokautista ylityötä. Neljää viimeistä työtuntia ei siis lasketa viikoittaiseksi ylityöksi.

Jos työntekijällä on liukuva työaika tai joustotyöaika, lisä- ja ylityöt edellyttävät aina työnantajalta nimenomaista määräystä. Asiasta on aina sovittava erikseen. Kyse ei ole vuorokautisesta ylityöstä, jos liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa noudattava työntekijä päättää itsenäisesti pidentää työpäiväänsä.

Työaika ei, ylityö mukaan luettuna, saa olla enempää kuin keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjaksolla. Työehtosopimuksilla voidaan kuitenkin sopia toisin tasoittumisjakson pituudesta.

Ylitöitä koskevat määräykset voivat työehtosopimuksissa olla toisistaan poikkeavia, joten tässäkin asiassa kannattaa aina kääntää katse TES:n suuntaan. Työaikalaista löytyy lisäksi erikseen määräyksiä liukuvaa työaikaa, joustotyöaikaa ja jaksotyötä koskeviin ylityötilanteisiin.

Hätätyö

Hätätyö tarkoittaa työtä, jonka tekemisen syynä on ennalta arvaamaton tapahtuma, joka uhkaa jonkun henkeä, terveyttä tai omaisuutta. Myös ympäristön vaarantuminen tai uhka työnantajan säännöllisen toiminnan keskeytymisestä voi olla syynä hätätyön teettämiseen. Lisäksi hätätyön ehtona on, että työtä ei voida siirtää myöhemmin tehtäväksi.

Toisin kuin lisä- ja ylitöissä, hätätyön teettämiseen ei vaadita työntekijän suostumusta. Hätätyössä voidaan myös poiketa siitä, mitä työaikalaissa säädetään työntekijän lepoajoista ja tauoista.

Työaikalain mukaan hätätyötä saa teettää säännöllisen työajan lisäksi vain välttämättömän ajan, mutta kuitenkin enintään kaksi viikkoa. Työnantajan pitää tehdä hätätyöstä ja sen syistä, oletetusta kestosta sekä laajuudesta kirjallinen ilmoitus työsuojeluviranomaiselle.

Millaiset korvaukset lisätyöstä, ylityöstä, sunnuntaityöstä ja hätätyöstä maksetaan?

Työaikalain mukaan lisätyöstä tulee maksaa vähintään säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi laki antaa työntekijälle ja työnantajalle mahdollisuuden sopia lisätyöstä maksettavan korvauksen vaihtamisesta vapaa-aikaan.

Vuorokautiset ylityöt korvataan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta puolitoistakertaisella palkalla. Tämän jälkeisiltä tunneilta on maksettava tuplapalkkaa. Viikoittaisista ylityötunneista maksettava korvaus on puolitoistakertainen palkka.

Työaikalain mukainen sunnuntaityökorvaus on kaksinkertainen palkka. Lisäksi on maksettava ylityökorvaukset, mikäli tehty työ on samalla ylityötä. Ylityökorvaukset lasketaan korottamattomasta palkasta.

Työntekijä ja työnantaja voivat myös sopia, että ylityökorvaukset vaihdetaan vapaiksi. Tällöin ylityötunneista annettavan vapaa-ajan pituuden on määräydyttävä ylityökorvauksen perusteella. Työnantaja ei näin ollen voi antaa vapaa-aikaa ylitöistä niin sanotulla tunti tunnista -periaatteella.

Säännöllisen työajan ylittävästä hätätyöstä on maksettava normaali ylityökorvaus sekä sunnuntaityökorvaus, jos hätätyötä tehdään sunnuntaina.

Muista, että työehtosopimuksissa voi olla lisä-, yli- ja sunnuntaityön korvauksista tarkentavia määräyksiä, jotka poikkeavat työaikalaista ja yllä kerrotusta.

Lepoaika ja tauot työaikalain mukaan

Työaikalain kuudes luku käsittelee työntekijän oikeutta taukoihin sekä vuorokautisiin ja viikoittaisiin lepoihin. Työehtosopimuksissa on kuitenkin voitu sopia toisin siitä, mitä työaikalaki säätää tauoista ja lepoajoista.

Tauot työaikalaissa

Kun yhtäjaksoinen päivittäinen työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, työntekijälle on annettava vuoron aikana vähintään tunnin kestävä tauko, jonka aikana työntekijä voi poistua työpaikaltaan. Ehtona kuitenkin on se, ettei työpaikalla oleminen ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä.

Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia lyhyemmästä, mutta kuitenkin vähintään puoli tuntia kestävästä tauosta ilman, että työehtosopimus sitä estää. Tauon sijoittaminen työpäivän alkuun tai loppuun ei ole sallittua.

Mikäli päivittäinen työaika on enemmän kuin 10 tuntia, työntekijä saa pitää enintään puolen tunnin tauon kahdeksan tunnin ahertamisen jälkeen. Jos kyse on vuoro- tai jaksotyöstä ja työaika on pidempi kuin kuusi tuntia, työntekijälle tulee antaa vähintään puolen tunnin tauko tai mahdollisuus ateriointiin työn aikana.

Lisäksi työaikalaista löytyy erillisiä säännöksiä, jotka koskevat moottoriajoneuvojen kuljettajien taukoja.

Vuorokausilepo

Lähtökohtaisesti työntekijä on oikeutettu päivittäin vähintään 11 tuntia kestävään keskeytymättömään lepoaikaan, ellei kyse ole varallaoloaikana tehdystä työstä. Lepotunnit on annettava seuraavan 24 tunnin aikana työvuoron alkamisesta. Jaksotyössä vuorokausilepo voidaan kuitenkin lyhentää yhdeksään tuntiin.

Lyhennys seitsemään tuntiin puolestaan on mahdollinen, jos työssä sovelletaan liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa ja aloite lyhennykseen tulee työntekijältä.

Vuorotöissä ja tietyissä lain sallimissa poikkeustapauksissa lepoaika voidaan vähentää viiteen tuntiin, jos työjärjestelyt ja työtehtävien luonne sitä vaativat. Lepoajan lyhentäminen viiteen tuntiin on kuitenkin mahdollista korkeintaan kolmen peräkkäisen vuorokausilevon aikana kerrallaan.

Jos työntekijän vuorokausilepoa lyhennetään, hänelle on annettava korvaavaa lepoaikaa heti seuraavan vuorokausilevon yhteydessä. Jos tämä ei työjärjestelyjen takia ole mahdollista, korvaava lepo on annettava niin pian kuin mahdollista, mutta kuitenkin viimeistään 14 päivän sisällä.

Viikkolepo ja siitä poikkeaminen

Työntekijälle on annettava seitsemän päivän aikana vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön lepoaika. Mahdollisuuksien mukaan lepoaika on järjestettävä sunnuntain yhteyteen.

Työaikalaki sallii kuitenkin viikkolevon järjestämisen myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjaksolla. Tällöin lepoaikaa tulee kuitenkin olla vähintään 24 yhtäjaksoista tuntia seitsemän päivän jaksolla.

Keskeytymättömässä vuorotyössä lepoaika on mahdollista järjestää työntekijän suostumuksella keskimäärin 35 tunniksi 12 viikon ajanjaksolla. Lepoajan on silti oltava minimissään 24 yhtäjaksoista tuntia seitsemän päivän jaksolla.

35 tunnin lepoajan sijasta työntekijälle voidaan antaa 24 tunnin yhdenjaksoinen vapaa kerran seitsemässä päivässä, jos työntekijän työaika on enintään kolme tuntia vuorokaudessa.

Lisäksi laki sisältää viikkolepoon liittyviä poikkeuksia seuraavissa tilanteissa:

• Työntekijää tarvitaan lepoaikana tilapäisesti töihin työnantajan toiminnan jatkuvuuden ylläpitämiseksi.
• Työjärjestelyihin liittyvät syyt tai työn tekninen laatu eivät mahdollista työntekijän täydellistä vapauttamista töistä.

Viikkolevon aikainen työskentely tulee korvata työntekijälle säännöllisen työajan lyhennyksellä mahdollisimman pian, mutta kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden sisällä työn tekemisestä. Työntekijän suostumuksella korvaus voidaan kuitenkin maksaa myös rahana.

Työaikalakiin liittyvät asiakirjat

Työajan tasoittumissuunnitelma

Työnantajalta vaaditaan suunnitelma työajan tasoittumisesta, mikäli työntekijän säännöllinen työaika on järjestetty keskimääräiseksi, eikä käytössä ole joustotyöaikaa tai liukuvaa työaikaa.

Suunnitelmasta tulee käydä ilmi vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika tasoittumisjaksolla. Työaikalain mukaan suunnitelma laaditaan ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu sovittuun tai säädettyyn keskimäärään.

Tasoittumissuunnitelman valmisteluvaiheessa tai suunnitelmaa muutettaessa työntekijöille tai heidän edustajalleen on annettava tilaisuus kertoa mielipiteensä. Tasoittumissuunnitelmaan tehtävistä muutoksista on kerrottava työntekijälle hyvissä ajoin etukäteen.

Työehtosopimuksissa voi olla työajan tasoittumissuunnitelmaa koskevia erillisiä määräyksiä, jotka työnantajan myös tulee huomioida.

Työvuoroluettelo

Työaikalaki määrää, että työvuoroluettelo on lähtökohtaisesti laadittava jokaiselle työpaikalle. Luettelo kertoo työntekijöiden säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajat sekä taukojen ajankohdat.

Työvuoroluettelot on laadittava niin pitkäksi ajaksi eteenpäin kuin mahdollista. Minimiaika on kuitenkin yksi viikko. Työvuoroluettelo on oltava työntekijöiden saatavilla kirjallisessa muodossa viimeistään viikkoa ennen työvuoron alkamista. Tämän jälkeen muutokset ovat mahdollisia työntekijän suostumuksella tai työjärjestelyihin liittyvien painavien syiden takia.

Tietyissä tilanteissa työvuoroluettelo voidaan antaa toistaiseksi voimassa olevana. Tämä koskee työtehtäviä, joissa sovelletaan liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa tai joissa säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele. Työvuoroluettelo voidaan korvata liukuvaa työaikaa tai joustotyöaikaa koskevalla sopimuksella, jos sopimuksesta käy ilmi työajan sijoitteluun sovelletut periaatteet.

Joillakin aloilla työvuoroluettelon tekeminen voi olla erittäin vaikeaa työn epäsäännöllisen luonteen vuoksi. Tällöin työsuojeluviranomainen voi myöntää työnantajalle vapautuksen työvuoroluettelon laatimisesta joko osittain tai kokonaan. Poikkeuslupaa haetaan aluehallintovirastosta.

Työehtosopimuksissa voi olla tarkentavia määräyksiä työvuoroluettelon laatimisesta ja aikamääreistä. Toimialojen käytännöt voivat vaihdella esimerkiksi sen suhteen, kuinka pitkälle ajalle työvuoroluettelo laaditaan ja kuinka paljon etukäteen se tulee antaa työntekijöiden tietoon.

Työaikakirjanpito

Työaikalain mukaan työnantajien on kirjattava ylös työntekijöiden tekemät työtunnit ja niistä maksettavat korvaukset. Työaikakirjanpitoon merkitään joko:

• työtunnit säännölliseltä työajalta sekä yli-, lisä-, hätä- ja sunnuntaityötunnit ja niistä maksetut korvaukset tai
• kaikki työtunnit ja erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit ja niistä maksetut korotusosat.

Ajopäiväkirja

Lepoaikojen noudattaminen on erityisen tärkeää kuljetusalalla. Työaikalaissa on säädetty, että työnantajan on järjestettävä moottoriajoneuvon kuljettajan käyttöön henkilökohtainen ajopäiväkirja työajan seurantaa varten. Ajopäiväkirja voidaan kuitenkin korvata ajopiirturilla.

Ajopäiväkirjasta tulee käydä ilmi, milloin työ- ja lepoajat sekä tauot ovat alkaneet ja loppuneet.

Työaikalaista poikkeaminen

Työaikalaki on niin sanottua pakottavaa oikeutta. Lainsäännöksistä ei voida sopimuksilla poiketa työntekijän asemaa heikentävästi. Valtakunnallisilla työehtosopimuksilla voidaan silti sopia toisin hyvin monista työaikalain säännöksistä. Alla on lueteltu muutamia keskeisimpiä työaikalain kohtia, joista on mahdollista poiketa:

• säännöllinen työaika (kuitenkin keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon jaksolla)
• lisä- ja ylityökorvaukset sekä sunnuntaityökorvaus
• liukuvan työajan rajat, enimmäiskertymä ja seurantajakson pituus
• tauot sekä viikko- ja vuorokausilepo
• varallaolo
• työtehtävät, joissa saa teettää yötyötä
• työajan tasoittumissuunnitelma ja työvuoroluettelo.

Kaikki kyseiset lainkohdat on lueteltu työaikalain kahdeksannen luvun alussa. Lisäksi laista löytyy tiettyjä säännöksiä, joissa on mahdollistettu työpaikalla tapahtuva sopiminen työaikaan liittyvistä järjestelyistä.

Lisätietoa työaikalaista ja sen toimialakohtaisesta soveltamisesta

• Työaikalakiin tulee muutoksia säännöllisin väliajoin, joten ajantasainen lakisisältö kannattaa aina tarkistaa Finlex.fi:stä.
• Samasta osoitteesta löydät myös oman toimialasi työehtosopimuksen. Sopimukset löytyvät sähköisessä muodossa myös ammattiliittojen verkkosivuilta.

• Lainsäädäntö ja verotus
• Yrityksille

Viimeisimmät:

• Modernilla toiminnanohjausjärjestelmällä ketteryyttä taloushallintoon 
• Sopimusoikeuden ABC – 6 vinkkiä, joilla vältät sopimisen sudenkuopat
• Ilmainen kirjanpito-ohjelma – lataa Excel-pohja yhdenkertaiseen kirjanpitoon
• Vastuullisuus ja ESG-raportointi murroksessa – mihin yritysten on varauduttava?
• Tietosuojaselosteen laatiminen – lataa malli Sopimuskoneesta
• Lomautusilmoitus työntekijälle – miten lomautuksesta ilmoittaminen tapahtuu?
• Sähköinen allekirjoitus tutuksi – mitä sillä tekee ja miten saat sen käyttöösi

Aiheittain:

• Johtaminen ja raportointi ( 17 )
• Lainsäädäntö ja verotus ( 29 )
• Procountor ( 18 )
• Rahoitus ( 4 )
• Sähköinen taloushallinto ( 17 )
• Tilitoimisto ( 29 )
• Yhdistyksille ( 8 )
• Yleinen ( 5 )
• Yrityksille ( 59 )