Jussi Räsänen / 14.03.2023

Vastuullisuus ja ESG-raportointi murroksessa – mihin yritysten on varauduttava?

Suomalaiset yritykset ovat monella mittarilla kansainvälisesti vertaillen vastuullisuuden eturintamassa.

Morningstarin Sustainability Atlas mittaa pörssiyhtiöiden vastuullisuutta monipuolisin kriteerein ja sijoitti suomalaiset pörssiyhtiöt vuonna 2022 maailman toiseksi vastuullisimmiksi.
Suomi on vuonna 2022 ykkössijalla SDG Indexissä, joka mittaa maiden suoriutumista YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Corporate Knights Global 100 -ranking listaa maailman sata vastuullisinta kärkiyritystä. Myös tähän kapeaan parhaimmistoon on yltänyt joka vuosi useita suomalaisyrityksiä.

Isoilla suomalaisilla yrityksillä on jo kokemusta vastuullisuusraporttien julkaisusta ja heillä on organisaatiossa yritysvastuun vastuuhenkilöitä.

Vastuullisuudella on yhä enemmän merkitystä myös pienten yritysten liiketoiminnan kannalta, erityisesti jos olet alihankintaketjussa suuremmille yrityksille. Kiristyvä sääntely ja velvoitteet tarjoavat yrityksille keppiä ja porkkanaa. Nyt on oikea aika varmistaa yrityksesi tulevaisuuden kilpailukyky myös vastuullisuuden osalta.

Koska pienemmissä yrityksissä ei yleensä ole erillistä vastuullisuusasiantuntijaa, vastuullisuusraportoinnissa ja yritysvastuun konsultoinnissa kirjanpitäjillä voi olla talousneuvojien ominaisuudessa suuri rooli.

Odotukset kasvavat niin kuluttajien, toimitusketjuaan hallitsevien asiakkaiden, rahoittajien ja omistajien kuin omien työntekijöiden suunnalta. Tämän rinnalla kiristyvät myös lainsäädännön vaatimukset ja sitovat velvoitteet. Erityisen aktiivisena säätelijänä on Euroopan unioni – Elinkeinoelämän keskusliitto puhuu suorastaan vastuullisuussääntelyn tsunamista.

Tämä kirjoitus on laadittu erityisesti PK-yrityksiä ja kirjanpitäjiä ajatellen ja sen luettuasi ymmärrät mitkä ovat EU:n keskeisimmät vastuullisuuteen liittyvät lainsäädäntöhankkeet, joiden vaikutuksiin suomalaisten yritysten tulee liiketoiminnassaan varautua. Opit myös perusteet ESG-, eli vastuullisuusraportoinnista ja keskeisimmät vastuullisuusstandardit. Saat kirjoituksesta myös konkreettisia työkaluja ja ideoita, kuinka voit lähteä kehittämään yrityksesi vastuullisuutta.

Yritysvastuu

Miksi yritysvastuu on tärkeää?

EK:n julkaiseman pk-vastuullisuusbarometrin mukaan yli 90 prosenttia pk-työnantajista pitää yritysvastuuta merkittävänä kysymyksenä oman liiketoimintansa kannalta. Yli 80 prosenttia nosti vastuullisuuden tärkeimpien osa-alueiden joukkoon henkilöstön hyvinvoinnin, työturvallisuuden ja osaamisen kehittämisen. Suurimpina vastuullisuuden kautta saavutettavina hyötyinä pk-yritykset mainitsivat hyvän maineen, korkean asiakastyytyväisyyden sekä houkuttelevuuden työnantajana.

Yritysvastuu on noussut liiketoiminnassa viime aikoina tärkeään rooliin. Yhä useammat yritykset ymmärtävät vastuunsa ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta kohtaan. Vaikka vastuullisuusraportointiin panostaminen on toistaiseksi yleistynyt lähinnä suuremmissa yrityksissä, se on yhä tärkeämpää myös pienille yrityksille. Suomalaiset pienet yritykset voivat hyötyä vastuullisista käytännöistä, jotka lisäävät heidän mainettaan, asiakastyytyväisyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan.

Jatkossa vastuullisuuteen liittyy myös yhä enemmän pakottavaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä regulaatio koskee pääosin vain suuria yrityksiä ja finanssialan toimijoita, mutta jatkossa yritysvastuun sääntely tulee lisääntymään myös pienemmille.

Vastuullisuuden osa-alueet

Vastuullisuus jaetaan tyypillisesti kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu. Vastuullisuusraportointi eli ESG-raportti sisältääkin nämä kolme osa-aluetta (E = Environment, S = Social, G = Governance).

Ympäristövastuu

Ympäristövastuu kattaa yrityksen velvollisuudet ympäristön suojelemisessa ja säilyttämisessä. Pienet yritykset voivat olla vastuullisia ympäristön suhteen vähentämällä energiankulutusta, kutistamalla logistiikan päästöjä, vähentämällä jätteen määrää ja käyttämällä uusiutuvia energialähteitä sekä ryhtymällä erilaisiin toimenpiteisiin vähentääkseen yrityksensä hiilijalanjälkeä. Lisäksi pienet yritykset voivat käyttää ympäristöystävällisiä materiaaleja ja toimia vastuullisesti ympäristössä, jossa ne toimivat.

Sosiaalinen vastuu

Sosiaalinen vastuu kattaa yrityksen velvollisuudet suhteessa yhteiskuntaan ja työntekijöihin. Pienyrityksillä on erityinen rooli paikallisessa yhteisössä, sillä ne voivat auttaa edistämään paikallistaloutta ja -kehitystä. Pienet yritykset voivat olla sosiaalisesti vastuullisia edistämällä työntekijöidensä hyvinvointia muun muassa reilulla kohtelulla, koulutusmahdollisuuksilla ja työturvallisuuden varmistamalla. Yritykset voivat tukea myös paikallisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja toimimalla vastuullisesti yhteisön jäsenten kanssa.

Taloudellinen vastuu ja hyvä hallintotapa

Taloudellinen vastuu luo perustan muille vastuullisuuden osa-alueille. Pienyrityksillä on erityinen vastuu pitää tarkkaa huolta taloudestaan, sillä niillä ei ole yhtä paljon resursseja kuin suurilla yrityksillä. Pienet yritykset voivat olla vastuullisia taloudellisesti tekemällä realistiset budjetit, hallitsemalla kustannuksia ja seuraamalla tarkasti liiketoiminnan kehitystä. Myös huomion kiinnittäminen kestäviin rahoituslähteisiin, asiakkaiden tunnistamiseen ja läpinäkyvään taloushallintoon ovat vastuullisen liiketoiminnan elementtejä.

Myös tietoturva ja tietosuoja on keskeinen osa yrityksen vastuullisuutta. Yritysten on suojattava asiakkaidensa, työntekijöidensä ja liikekumppaneidensa henkilökohtaisia ja taloudellisia tietoja. Yritysten on noudatettava tietosuoja- ja tietoturvalainsäädäntöä, kuten EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR). Asiakkaat, työntekijät ja kumppanit luottavat yritykseen tietojensa turvaamisessa. Tietoturvaloukkaukset voivat heikentää tätä luottamusta ja vaikuttaa yrityksen maineeseen.

Hyvään hallintotapaan liittyy myös rahanpesun ja korruption vastainen työ. Tämä voi sisältää riittävät sisäiset valvontajärjestelmät, rahan liikkeiden seurannan sekä henkilöstön koulutuksen eettisistä käytännöistä ja lainsäädännöstä esimerkiksi yrityslahjoihin liittyen. Yrityksen on lisäksi tärkeää tunnistaa asiakkaansa ja liikekumppaninsa sekä suorittaa tarvittaessa heidän taustojen tarkistuksia, jotta voidaan varmistaa liiketoiminnan laillisuus ja avoimuus.

Vastuullinen liiketoiminta

Vastuullinen liiketoiminta vaatii yrityksiltä avointa ja läpinäkyvää toimintaa, jossa liiketoiminnan vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön tarkastellaan kriittisesti. Läpinäkyvyyttä lisäävät erilaiset vastuullisuusraportit ja -standardit.

Vastuullinen liiketoiminta ei ole vain yrityksen, vaan myös kuluttajien ja sijoittajien vastuulla. Kuluttajien tulee tehdä tietoisia valintoja ja valita yrityksiä, jotka toimivat vastuullisesti ja kestävällä tavalla. Sijoittajien tulee myös vaatia yrityksiltä vastuullista toimintaa ja arvioida yritysten toimintaa sen perusteella.

Vastuullinen liiketoiminta tarjoaa myös liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille. Monet kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän tuotteista ja palveluista, jotka ovat valmistettu kestävästi ja vastuullisesti. Yritykset voivat myös vähentää kustannuksiaan tehokkaalla energiankäytöllä ja materiaalien kierrätyksellä.

Viherpesu on termi, joka viittaa yritysten tai yhteisöjen pyrkimykseen antaa ympäristöystävällinen tai kestävä imago, vaikka todellisuudessa niiden toiminta ei välttämättä vastaa näitä arvoja.

Yritysten tulee ottaa vastuullisuus huomioon kaikissa toimissaan, mukaan lukien tuotteiden valmistus, tuotannon suunnittelu, henkilöstöpolitiikka ja markkinointi. Vastuullisuus tulee sisällyttää myös yrityksen strategiaan ja toimintatapoihin, jotta se ei ole vain tilapäinen trendi vaan pysyvä osa yrityksen toimintaa.

Monet yritykset ovat huomanneet, että tuotteen ostamispäätöksiin vaikuttaa se, miten vastuullisesti yritys toimii. Niinpä riskinä on, että yritykset voivat maalailla vastuullisuuttaan hiukan yläkanttiin tai muuten harhaanjohtavalla tavalla.

Viherpesu on termi, joka viittaa yritysten tai yhteisöjen pyrkimykseen antaa ympäristöystävällinen tai kestävä imago, vaikka todellisuudessa niiden toiminta ei välttämättä vastaa näitä arvoja. Viherpesu voi sisältää esimerkiksi vihreiden symbolien käyttöä mainonnassa tai viittauksia kestävään kehitykseen, vaikka yrityksen toiminta olisi ympäristön kannalta haitallista. Pinkkipesu tai pinkwashing tai sateenkaaripesu ovat termejä, jolla kuvataan yritysten tapaa esittää itsensä LGBT-ystävällisinä vain omaa imagaan kohottaakseen.

Viherpesu-ongelma on tunnistettu ja EU:ssa pyritään puuttumaan siihen. Komissio ehdottaa (23.3.2023) yhteisiä kriteerejä viherpesua ja harhaanjohtavia ympäristöväittämiä vastaan. Uusi direktiiviehdotus (Green Claims Directive) odottaa Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyntää.

Yksi keino välttää viherpesu on kolmannen osapuolen valvomat sertifioinnit. Sertifioinnit osoittavat, että vastuullisuustoimet täyttävät määritellyt vaatimukset ja näin ne lisäävät yrityksen vastuullisuustyön uskottavuutta ja luotettavuutta.

Artikkelin viimeisessä luvussa avaan tarkemmin yritysvastuuseen liittyviä standardeja.

Viherpesua voi myös välttää päästöjen kompensoinnilla, josta kerron seuraavassa luvussa.

Päästöjen ja hiilidioksidin kompensointi

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja ihmisen toiminta tuottavat hiilidioksidia (CO2) ja muita kasvihuonekaasuja, jotka kertyvät ilmakehään ja aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Kompensointi on keino hillitä näitä päästöjä ja pyrkiä vähentämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tässä osiossa käsittelen päästöjen ja hiilidioksidin kompensointia, sen eri muotoja ja merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Mikä on kompensointi?

Päästöjen kompensointi tarkoittaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tai poistamista ilmakehästä vastaavana määränä, joka on aiheutunut jostain toisesta toiminnasta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, metsittämiseen, energiatehokkuuteen tai päästöjä vähentäviin teknologioihin. Kompensointi voi auttaa yrityksiä ja yksilöitä saavuttamaan päästövähennystavoitteensa ja edistämään kestävämpää kehitystä.

Eri kompensointimuodot

Päästöjen kompensointi voi tapahtua monella eri tavalla, esimerkiksi:

Hiilinielut ovat luonnollisia tai keinotekoisia järjestelmiä, jotka sitovat hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoivat sen pitkäksi aikaa. Tähän kuuluvat esimerkiksi metsät, maaperä ja meret. Metsittäminen ja maankäytön muutokset ovat tehokkaita keinoja lisätä hiilinieluja.
Uusiutuvat energialähteet. Investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, kuten aurinko-, tuuli- ja vesivoimaan, voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja sen aiheuttamia päästöjä.
Päästökauppa on markkinapohjainen mekanismi, jossa päästöoikeuksia myydään ja ostetaan yritysten ja muiden toimijoiden kesken. Tämä kannustaa päästöjen vähentämiseen ja edistää kustannustehokkaita ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Päästökauppajärjestelmät asettavat yleensä päästökaton, joka pienenee ajan mittaan, mikä johtaa päästöjen vähenemiseen.
Päästövähennysprojektit ovat toimenpiteitä, jotka vähentävät päästöjä tai lisäävät hiilidioksidin varastointia. Nämä voivat sisältää esimerkiksi energiatehokkuusparannuksia, metsien suojelua tai uusiutuvan energian hankkeita. Päästövähennysprojekteista saatavia sertifioituja päästövähennysyksiköitä VER (Voluntary Emission Reductions) voidaan käyttää kompensoimaan omia päästöjä tai myydä päästömarkkinoilla. Näiden luotettavuutta valvoo kaksi kansainvälistä organisaatiota: Gold Standard ja VCS (Verified Carbon Standard).

Päästöjen kompensoinnin tehokkuus ja vaikuttavuus on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä. On tärkeää varmistaa, että kompensointitoimenpiteet todella johtavat pysyviin päästövähennyksiin ja että niillä on positiivinen vaikutus paikallisiin yhteisöihin ja ympäristöön. Lisäksi kompensoinnin ei tulisi olla ainoa keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi, vaan sen rinnalla tulee toteuttaa kunnianhimoisia päästövähennystoimia ja siirtyä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa.

Vastuullisuusraportointi voi edistää kestävämpien toimintamallien soveltamista. Kerron siitä lisää seuraavassa luvussa.

Vastuullisuusraportointi eli ESG-raportointi

ESG-raportointi on kasvava trendi ja myös velvoite yritysten ja sijoittajien keskuudessa. ESG tarkoittaa ympäristöä, sosiaalista vastuullisuutta ja hyvää hallintotapaa (Environmental, Social, Governance). ESG- eli vastuullisuusraportointi on tapa raportoida yrityksen suorituskyvystä ja sitoutumisesta näihin kolmeen alueeseen. Tämä auttaa sijoittajia ymmärtämään paremmin yrityksen riskiprofiilia ja arviointia sen pitkän aikavälin kestävyyttä.

Kirjanpitolain muutos,(1376/2016 ja 3a luku) joka hyväksyttiin 29.12.2016, edellyttää tietynlaisia yhtiöitä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Kirjanpitolain raportointivelvoite koskee suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä, eli listattuja yhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä ylittää tilikauden aikana keskimäärin 500 henkeä. Lisäksi yhtiön liikevaihdon tulee olla yli 40 miljoonaa euroa tai taseen 20 miljoonaa euroa.

Vuoden 2024 alusta tulee voimaan Corporate Sustainability Reporting Directive CSRD, mistä johtuen erityisesti yli 250 henkeä työllistävät yritykset ovat jo alkaneet selvittää alihankinta-ketjujensa hiilijalanjälkeä. Direktiivi tulee koskemaan vaiheittain myös pienempiä yrityksiä. Lue lisää aiheesta seuraavassa luvussa.

Lainsäädäntö pohjautuu EU:n direktiiviin, ja se velvoittaa edellä mainitut yhtiöt raportoimaan toiminnastaan, joka koskee:

Ympäristöä
Työntekijöitä ja sosiaalisia asioita
Ihmisoikeuksia sekä
Korruption ja lahjonnan torjuntaa.

Lainsäädännön lähestymistapa on joustava: vaikka lainsäädäntö edellyttää tiettyjen tietojen esittämistä, yhtiöt voivat itse valita missä muodossa ne tiedot esittävät. Tarkoituksena on ollut tehdä lainsäädännöstä mahdollisimman toimiva eri toimialoille, joilla voi olla keskenään hyvin erilaiset vastuullisuuteen liittyvät haasteet.

Yhtiöt voivat antaa selvityksen osana toimintakertomusta. Vaihtoehtoisesti yhtiöt voivat antaa vastuullisuusraportin erillisenä selvityksenä tai kansainväliseen raportointikäytäntöön perustuvana erillisenä raporttina.

Erillisraportin edellytyksenä on, että se täyttää lainsäädännössä esitetyt tietovaatimukset ja yhtiö julkaisee sen joko yhdessä toimintakertomuksen kanssa tai vaihtoehtoisesti yhtiön verkkosivuilla kuuden kuukauden kuluessa tilinpäätöspäivästä. Jos yhtiö julkaisee erillisraportin, tulee toimintakertomuksessa olla viittaus kyseiseen raporttiin.

Raportointilainsäädännön mukaan myös yli 250 henkilöä työllistävien listayhtiöiden tulee kertoa hallinto- ja ohjausjärjestelmäänsä koskevassa selvityksessään (ns. corporate governance statement) yhtiön monimuotoisuuspolitiikasta sekä sen täytäntöönpanosta ja tuloksista.

Vastuullisuusraportointi auttaa yrityksiä parantamaan toimintaansa ja kehittämään kestävämpiä liiketoimintamalleja, joilla on positiivinen vaikutus ympäristöön ja yhteiskuntaan. ESG-raportointiin liittyvät standardit ja suositukset ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina ja kehityksen kärjessä on EU-lainsäädäntö.

Vastuullisuusraportointiin liittyvät standardit

Standardit ovat laajalti hyväksyttyjä käytäntöjä ja menettelytapoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että organisaatio toimii vastuullisesti. Standardit ovat tärkeitä, sillä ne auttavat yrityksiä ja organisaatioita noudattamaan alan parhaita käytäntöjä ja säädöksiä. Niillä on toiminnan ohjaamisen lisäksi myös tärkeä signalointiarvo asiakkaille, työntekijöille ja sidosryhmille.

GRI, eli Global Reporting Initiative, on kansainvälinen organisaatio, joka on kehittänyt ohjeiston vastuullisuusraportointia varten. GRI-standardit takaavat kansainvälisen vertailtavuuden laajalti hyväksytyn toimintamallin avulla. GRI on YK:n ympäristöjärjestön yhteistyöelin.

UN Global Compact – standardi auttaa yrityksiä sitoutumaan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin. Se sisältää kymmenen periaatetta ihmisoikeuksien, työolojen, ympäristön ja korruption torjunnan osalta.

ISO on lyhenne sanoista International Organization for Standardization, eli kansainvälinen standardisoimisjärjestö. Suomessa ISO:a edustaa Suomen Standardoimisliitto SFS. ISO julkaisee eri aloille ja toimijoille standardeja, joiden avulla taataan tuotteiden ja palveluiden laatu, kestävyys ja turvallisuus. Standardeilla edistetään kansainvälistä vertailtavuutta ja lisätään läpinäkyvyyttä yritysten välillä.

CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) eli kestävyysraportointidirektiivi on uutta EU-lainsäädäntöä, jota avaan tarkemmin artikkelin viimeisessä luvussa. CSRD lähtee siitä, että yritysten taloudellisten toimintojen kestävyyttä tulisi arvioida EU-taksonomian ilmastotavoitteita koskevan tiukan kriteeristön mukaisesti.

NSRS on lyhenne sanoista Nordic Sustainability Reporting Standard. Se on kehitetty erityisesti pienille yrityksille. Hanketta vetää Nordic Accountant Federation, jota rahoittaa Nordic Innovation, ja sitä tukee monitieteinen pohjoismaalainen asiantuntijatiimi. NSRS:n ensisijainen kohderyhmä on kirjanpitäjä, sillä he ovat usein pk-yritysten lähimpiä talousneuvojia. Kirjanpitäjän asiantuntemus piilee taloustietojen keräämisessä, jäsentelyssä ja raportoinnissa.

Pienillä yrityksillä on yleisesti käytettävissään vähän resursseja. Yksittäisen henkilön toimenkuva on usein laaja ja tyypillisesti johto hoitaa useita tehtäviä pääasiallisten tehtäviensä lisäksi. PK-yrityksissä ei yleensä ole erillistä palkattua vastuullisuusasiantuntijaa.

Standardin ja joidenkin sen käsitteiden ymmärtäminen ja soveltaminen on vaikeaa, mikäli aikaa perehtymiseen ta standardin edellyttämään jatkuvaan parantamiseen ei ole. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä vastuullisuuteen liittyvissä käytänteissä on resurssien puutteen vuoksi tärkeää pyrkiä yksinkertaisuuteen ja sovellettavuuteen.

Tilitoimistoilla ja kirjanpitäjillä voi olla merkittävä rooli pk-yritysten vastuullisuusraportoinnissa. Suomessa onkin parhaillaan käynnissä EU-rahoitteinen vihreavastuu.fi -hanke, jonka tavoitteena on luoda tilitoimistoille toimintamalli, jonka avulla ne voivat tukea pk-yrityksiä vastuullisuusraportoinnissa.

Artikkelin lopussa listaan tärkeimpiä yritysvastuuseen liittyviä standardeja ja niiden olennaiset sisällöt.

Yritysvastuu ja EU:n lainsäädäntöhankkeet

Tähän osioon on poimittu EU:n keskeisimmät vastuullisuuteen liittyvät lainsäädäntöhankkeet, joiden vaikutuksiin suomalaisten pk-yritysten tulee liiketoiminnassaan varautua.

EU:ssa on yritysvastuuseen liittyvien hankkeiden lisäksi ilmastopolitiikan sääntelyuudistuksia, jotka ohjaavat yrityksiä vastuullisempaan toimintaan.

EU-lainsäädäntö koskee ensisijaisesti suuryrityksiä, mutta regulaation kohderyhmä laajenee vääjäämättä. Isot yritykset ulottavat itseensä kohdistuvat vastuullisuusvaatimukset myös toimitusketjuihinsa eli alihankkijoina ja yhteistyökumppaneina toimiviin pienempiin yrityksiin.

Tässä artikkelissa pääasiallisena lähteenä on käytetty Elinkeinoelämän keskusliiton raporttia

Vastuullisuuden EU-sääntely etenee – mihin pk-yritysten on varauduttava?

Alla on listattu EU:n keskeisimmät vastuullisuushankkeet:

Taksonomia eli rahoituksen kestävyysluokittelu
- Yli 500 henkilön pörssiyrityksiltä sekä finanssisektorin toimijoilta edellytetään ilmastovaikutusten raportointia.
- Tällä on vaikutusta myös alihankkijoiden valintaan.
- Rahoituksen hinta ja saatavuus riippuu enenevästi myös ilmastovaikutuksista.
- Ilmaston jälkeen laajenee muihinkin kestävyyden osa-alueisiin.
Kestävyysraportointi
- Lakisääteinen velvollisuus julkaista yritysvastuuraportti osana toimintakertomusta.
- Entistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat raportointi-velvoitteet.
- Koskee aluksi vain suuria yrityksiä mutta laajenee vaiheittain myös pk-sektoriin.
Yritysvastuulaki
- Yrityksiä velvoitetaan huolehtimaan myös alihankkijoittensa toiminnan kestävyydestä.
- Päähuomio EU:n ulkopuolelle ulottuvissa toimitusketjuissa.
- Due diligence = ’asianmukaisen huolellisuuden’ velvoite yritysvastuuta koskien.
Lisäksi monia muita hankkeita vastuullisuuteen ja kestävyyteen liittyen
- Pakkotyön ehkäisy, työntekijän oikeudet ja tasa-arvo, palkka-avoimuus, minimipalkka, alustatalous ym.
- Ilmastopolitiikka (EU:n Green Deal ym.).

Taksonomia eli rahoituksen kestävyysluokittelu

Kestävän rahoituksen taksonomiaksi kutsutussa lainsäädännössä kyse on kyse EU:n rahoitusjärjestelmän reformista, jossa kytketään yhteen yritysten rahoitus sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden toimeenpano. Tavoitteena on suunnata pääomia kestävään liiketoimintaan ja vihreään talouteen.

Taksonomia on osa EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa, jossa on määritelty myös vuonna 2021 voimaan tullut rahoituslaitoksia koskeva kestävän rahoituksen regulaatio, SFDR. SFDR, eli säädös ilmoitusvelvollisuudesta vaikuttaa välillisesti kaikkiin rahoitusta nostaviin tai sitä tavoitteleviin yrityksiin, ja se edellyttää rahoituslaitoksia selvittämään rahoittamiensa kohteiden taksonomiakelpoisuuden.

EU-taksonomian tavoitteena on tunnistaa, kuinka suuri osuus yrityksen toiminnasta vastaa EU:n kuutta ympäristötavoitetta.

Taksonomialuokittelun osa-alueet (EU:n ympäristötavoitteiden mukaisesti):

Ilmastonmuutoksen hillitseminen
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Veden ja meren luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu (kriteeristö määrittelemättä)
Siirtyminen kiertotalouteen (kriteeristö määrittelemättä)
Saastuttamisen ehkäiseminen ja vähentäminen (kriteeristö määrittelemättä)
Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu sekä ennallistaminen (kriteeristö määrittelemättä)

Mitä vihreämpi investointihanke, sitä helpommin ja edullisemmin yritys saa jatkossa rahoitusta.

Taksonomia-arviointia varten yrityksiä velvoitetaan tuottamaan taloudellisen tilinpäätöksen rinnalla eräänlaista ’ympäristökirjanpitoa’ omasta toiminnastaan ja hankkeistaan. Myös rahoittajilta itseltään vaaditaan taksonomian mukaista raportointia niiden sijoituskannan ilmastovaikutuksista.
Huom: taksonomia ei itsessään rajaa mitään yritystoimintaa rahoituksen ulkopuolelle. Hankkeet voivat saada rahoitusta jatkossakin, vaikkei niitä hyväksyttäisi taksonomialuokittelun piiriin. Joskin eräät merkittävät suomalaispankit ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne jatkossa rahoita fossiili- investointeja.

Keskustelua käydään taksonomiavelvoitteen ulottamisesta myös alle 500 hengen yrityksiin.

Taksonomia on astunut vuonna 2022 voimaan koskien yli 500 hengen pörssiyhtiöitä niiden ilmastovaikutusten osalta. Vuonna 2023 ne raportoivat ensimmäistä kertaa, kuinka niiden toiminnot täyttävät ilmastonmuutosta koskevat taksonomiakriteerit.

Sama aikataulu koskee finanssialaa eli pankkeja, vakuutus- yhtiöitä ja varainhoitajia, joiden on raportoitava omasta laina- ja sijoitussalkustaan taksonomiasääntelyn edellyttämällä tavalla.

Keskustelua käydään taksonomiavelvoitteen ulottamisesta myös alle 500 hengen yrityksiin. Epäsuorasti taksonomia vaikuttaa joka tapauksessa pk-sektoriinkin: taksonomia ohjaa suuryrityksiä kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös alihankkijoittensa ympäristöjalanjälkeen.

Voimassa ovat vasta ilmastonmuutosta koskevat kriteerit (2023). Kaikkia muita ympäristötavoitteita kuten biodiversiteettiä koskevia kriteereitä valmistellaan parhaillaan Euroopan komission asiantuntijatyöryhmässä.

Miten pk-yritys voi varautua SFDR:n ja rahoituksen kestävyysluokitteluun?

Taksonomia velvoittaa pankit ja rahoituslaitokset julkistamaan tietoja lainakantojen ja sijoitusten kestävyydestä. Tällä on väistämättä vaikutuksia niiden asiakkaisiin.

Myös pk-yrityksen on varauduttava siihen, että luotonmyöntökriteerinä käytetään jatkossa esimerkiksi hiilijalanjälkeä. On hyvä kartoittaa ja dokumentoida ennakoivasti vastuullisuustoimien nykytilaa, mittareita ja tavoitteita koskevaa tietoa.

Kestävyysraportoinnin direktiivi

Kuten aiemmin mainitsin, tälläkin hetkellä kansallinen kirjanpitolaki edellyttää EU-sääntelyn perusteella sitä, että suuryritykset raportoivat tilinpäätöksen rinnalla ns. ei-taloudellista informaatiota, eli yritysvastuun asioista.

Yritykset ovat tähän (2023) asti voineet noudattaa olennaisuusperiaatetta eli vaikuttaa itse siihen, mitkä ovat juuri omalle yritykselle keskeisimpiä raportoitavia asioita. Jatkossa tämä joustava harkintavalta poistuu ja linjaus on tiukempi.

Jo hyväksytty kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) asettaa vastuullisuusraportoinnille uusia vaatimuksia. Jatkossa yritysten raportointivelvollisuus yhdenmukaistuu ja tarkentuu.

Raportoinnin konkreettisemman sisällön määrittelee kestävyysraportoinnin standardi (ESRS, European Sustainability Reporting Standards). Raportoitavat aihepiirit liittyvät ympäristön ohella sosiaalisiin vaikutuksiin kuten työoloihin, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin sekä myös yrityksen hallintokäytäntöihin, kuten riskienhallintaan ja sisäiseen tarkastukseen. Standardi pitää sisällään myös täsmennyksiä eri toimialoja ja myös pk-sektoria varten.

Erillisen julkaisun sijaan vastuullisuusraportit tulee sisällyttää osaksi tilinpäätöksen toimintakertomusta. Vastuullisuustiedot tulee myös varmentaa tilintarkastajalla tai muulla virallisella taholla.

Keitä CSRD-direktiivi koskee ja millä aikataululla?

Kestävyysraportointidirektiivin sisältö on hyväksytty ja sen velvoitteet tulevat voimaan vaiheittain eri kokoisille yrityksille:

VAIHE 1:

Kohderyhmänä yli 500 hengen pörssiyhtiöt, jotka jo tälläkin hetkellä raportoivat kirjanpitolain mukaan ei-taloudellisista tiedoistaan. Ne tuottavat uuden direktiivin mukaisen kestä- vyysraportin ensimmäistä kertaa vuonna 2025, koskien vuoden 2024 tietoja.

VAIHE 2:

Kestävyysraportointi laajenee koskemaan pörssiyritysten ohella yrityksiä, jotka täyttävät vähintään kaksi seuraavista ehdoista:

• Vähintään 250 työntekijää

• Vähintään 40 miljoonan euron liikevaihto

• Vähintään 20 miljoonan euron tase.

Nämä yritykset tulevat kestävyysraportoinnin piiriin vuonna 2026 siten, että raportointi tulee tehdä vuoden 2025 tiedoista.

VAIHE 3:

Komissio tulee vielä erikseen pohtimaan tulevaisuudessa, onko näitä raportointivelvoitteita syytä laajentaa koskemaan myös pieniä yrityksiä. EK:n mukaan komission tulisi toimittaa raportti parlamentille ja neuvostolle direktiivin mahdollisista uudistustarpeista vuonna 2029.

Miten pk-yritys voi varautua? Mitä kannattaa tehdä jo nyt?

Lakisääteinen kestävyysraportointi voidaan ulottaa jatkossa myös pienempiin pk-yrityksiin.

Uuden raportointijärjestelmän kehittäminen on yritykselle monivuotinen vaativa hanke. Valmiuksien rakentaminen kannattaa siis aloittaa ajoissa. Kestävyysraportointia saattavat edellyttää myös muut sidosryhmät kuten vaikkapa rahoittajat, sijoittajat ja asiakkaat.

EU:n yritysvastuulaki

EU:n yritysvastuulakihanke kulkee nimellä Corporate Sustainability Due Diligence Directive eli kestävää yritystoimintaa koskevan huolellisuusvelvoitteen direktiivi.

Komissio esitti uutta yritysvastuulakia helmikuussa 2022. Esityksen keskeinen sisältö liittyy kansainvälisiin toimitusketjuihin. Uusi sääntely asettaa yrityksille velvollisuuksia ehkäistä, tunnistaa, ratkaista ja kantaa vastuuta toimitusketjunsa haitallisista vastuullisuusvaikutuksista. Tavoitteena on kitkeä eritoten kehittyviä maita koskevia ympäristö- ja ihmisoikeusrikkomuksia, kuten pakkotyö tai lapsityövoiman käyttö.

Keskeinen kysymys liittyy EU:n rajat ylittäviin toimitusketjuihin: miten laajasti yritysten pitäisi kantaa vastuuta oman suoran toimintansa ohella alihankintaketjun muiden yritysten toimista. Äärimmillään eurooppalainen yritys voi joutua vastuuseen myös alihankintaketjunsa heikoimpien lenkkien laiminlyönneistä kaukana lähtömaissa.

Toteutuessaan direktiiviesitys puuttuisi ennaltanäkemättömällä tavalla yhtiöiden hallinnointiin ja johtamiseen. Lainsäädäntö velvoittaisi jatkossa siihen, että yrityksen liiketoimintamalli ja strategia ovat yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Lakiesitys lisäisi myös yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteita ja juridista vastuuta sekä osallistaisi eri sidosryhmiä yhtiöiden päätöksentekoon.

Keitä EU:n yritysvastuulaki koskee?

EU:n yritysvastuulain valmistelun ratkaisevat päätösvaiheet ovat vasta edessä, eikä lopullista sisältöä tai kohderyhmää vielä tiedetä.

Komission esittämä yritysvastuudirektiivi koskisi:

Suuria yrityksiä (liikevaihto yli 150 miljoonaa euroa ja vähintään 500 työntekijää)
Keskisuuria yrityksiä (liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa ja vähintään 250 työntekijää), jotka toimivat seuraavilla riskitoimialoilla:
- Tekstiiliteollisuudessa
- Maa- ja metsätaloudessa
- Kaivannais- ja fossiilienergiateollisuudessa
EU:n ulkopuolisia yrityksiä, joiden liikevaihto EU:n alueella ylittää 150 miljoonaa euroa (riskitoimialoilla 40 miljoonaa euroa).

Komissio on esittänyt direktiivin ulottamista myös rahoitussektoriin, joka on jo valmiiksi raskaasti säädelty. Jos näin käy, heijastuvat vaikutukset välillisesti myös pankkien ja rahoituslaitosten asiakkaisiin.

Milloin EU:n yritysvastuulaki astuu voimaan?

Mikäli käsittely jäsenmaiden ja parlamentin toimesta etenisi ripeästi, voisi sitä koskeva suomalainen lainsäädäntö olla voimassa mahdollisesti vuonna 2025.

Mitä tarkoittaa pk-yrityksille? Miten pk-yritys voi varautua?

On vaikeaa arvioida, miten ja milloin EU:n yritysvastuulakia tullaan mahdollisesti ulottamaan pienempiin pk-yrityksiin.

Lainsäädännön etenemisestä riippumatta suuri trendi on kuitenkin selvä: suuryrityksistä alkaen eri toimijat haluavat hallita toimitusketjuaan entistä huolellisemmin. Ne haluavat varmistua siitä, että alihankkijat ja muut liikekumppanit toimivat yhtä kestävästi ja eettisesti kuin ne itse.

Toimitusketjuanalyysi on pk-yrityksille hyödyllinen keino selvittää, missä määrin se saattaa itse tulevaisuudessa kohdata EU:n yritysvastuulain vaikutuksia:

Sisältääkö oma toimitusketju EU:n ulkopuolelle ulottuvia alihankintaportaita? Mitä riskejä niiden toimijoihin ja tuotantotapoihin mahdollisesti liittyy vastuullisuuden näkökulmasta?
Voiko oma yritys päätyä asiakkaansa kautta osaksi globaalia toimitusketjua – nyt tai tulevaisuudessa? Voiko asiakas olla parin vuoden päästä EU:n yritysvastuulain piirissä? Kuinka yritys pystyy todentamaan oman tuotantonsa vastuullisuuden? Millaista raportointitietoa yrityksen tulisi tätä varten tuottaa?
Edellä mainitut seikat korostavat vastuullisen liikekumppanin valinnan merkitystä.

Yritysten välisiä vastuita säädellään jo nyt kansallisella lainsäädännöllä, eikä EU:n tuleva yritysvastuudirektiivi syrjäytä esimerkiksi Suomessa noudatettavaa tilaajavastuulakia. EU-lain velvoitteet kohdistuvat eritoten kansainvälisiin toimitusketjuihin.

Vastuullisuuteen liittyvät standardit

Vastuullisuuteen liittyvät standardit auttavat yrityksiä kehittämään vastuullisuuttaan systemaattisesti ja mittaamaan sen vaikutuksia. Ne myös auttavat yrityksiä viestimään vastuullisuusasioistaan selkeästi ja läpinäkyvästi, mikä edistää sidosryhmien luottamusta ja yrityksen mainetta.

Kohderyhmänä alla listatuissa standardeissa on ensisijaisesti suuremmat yritykset, mutta esimerkiksi WWF Green Office -sertifikaatti sopii myös pienemmille yrityksille.

ISO 14001: ympäristövastuu

ISO 14001 on kansainvälinen standardi ympäristöjärjestelmien hallintaan. Se on myös yksi käytetyimmistä vastuullisuusstandardeista ja heti ISO 9001 eli laadunhallinnan standardin jälkeen Suomen yleisin. Vuonna 2021 Suomessa oli 1659 ISO 14001 sertifioitua yritystä.

Se antaa yrityksille ja organisaatioille kehyksen ympäristöasioiden huomioimiseen, arviointiin ja jatkuvaan parantamiseen. Standardin avulla yritykset voivat hallita ympäristöriskejä, vähentää ympäristövaikutuksiaan ja parantaa ympäristösuorituskykyään.

ISO 14001 standardi perustuu Plan-Do-Check-Act -toimintamalliin, joka on yleinen lähestymistapa järjestelmänhallinnassa. Malli sisältää seuraavat vaiheet:

Plan: Tavoitteiden asettaminen ja suunnittelu ympäristöjärjestelmän kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Do: Suunnitelmien toteuttaminen ja ympäristöjärjestelmän käyttöönotto.
Check: Ympäristöjärjestelmän arviointi ja seuranta, jotta voidaan varmistaa sen tehokkuus ja tarvittaessa tehdä korjauksia.
Act: Ympäristöjärjestelmän jatkuvan parantamisen toteuttaminen havaittujen virheiden tai puutteiden korjaamiseksi.

ISO 14001 standardi vaatii yrityksiä huomioimaan ympäristöasiat liiketoiminnassaan ja hallitsemaan niitä systemaattisesti. Standardi vaatii yrityksiä tarkastelemaan ympäristöasioita koko arvoketjussa, mukaan lukien hankinta, tuotanto, varastointi, jakelu ja hävittäminen. Lisäksi yritysten tulee varmistaa, että niiden tuotteet ja palvelut täyttävät ympäristövaatimukset.

ISO 26000: yhteiskuntavastuu

Standardi auttaa yrityksiä tunnistamaan ja hallitsemaan vaikutuksiaan yhteiskunnassa ja edistämään kestävää kehitystä. Se käsittelee yhteiskuntavastuun aiheita, kuten ihmisoikeudet, työolosuhteet, ympäristövaikutukset ja korruption torjunta.

ISO 26000:n mukaiset yritysten ja organisaatioiden sosiaalisen vastuun seitsemän periaatetta ovat seuraavat:

Vastuullisuus
Avoimuus
Eettinen käyttäytyminen
Sidosryhmien etujen kunnioittaminen
Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen
Kansainvälisten käyttäytymisnormien kunnioittaminen
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen

SA8000: Sosiaalinen vastuu

SA8000 on kansainvälinen sosiaalisen vastuun standardi, joka on kehitetty auttamaan yrityksiä varmistamaan, että he noudattavat eettisiä ja sosiaalisia käytäntöjä kaikissa liiketoiminnan näkökohdissaan. Standardi kattaa työntekijöiden oikeudet, työpaikan turvallisuuden ja terveyden, syrjinnän vastaisuuden ja ympäristönäkökohdat.

SA8000-standardi kehitettiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen sosiaalisten vastuullisuusjärjestöjen yhteistyössä kansainvälisten ammattiyhdistysten ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Sen tarkoituksena oli luoda yhtenäinen standardi, jota voidaan soveltaa kaikilla aloilla ja kaikissa maissa.

SA8000-standardi sisältää useita tärkeitä vaatimuksia, joita yritysten on noudatettava. Tärkeimmät vaatimukset ovat:

Pakko- ja lapsityö: Yritysten on noudatettava paikallisia lakeja, jotka kieltävät lapsityön ja pakkotyön.
Oikeudenmukainen palkka: Yritysten on tarjottava työntekijöilleen oikeudenmukainen palkka, joka vastaa paikallisia lakeja ja alan standardeja.
Työaika: Yritysten on noudatettava paikallisia lakeja ja alan standardeja, jotka koskevat työaikaa, ylitöitä ja vapaa-aikaa.
Työntekijöiden oikeudet: Yritysten on kunnioitettava työntekijöiden oikeuksia, kuten oikeutta yhdistymiseen ja neuvotteluihin.
Syrjinnänvastaisuus: Yritysten on noudatettava syrjinnän vastaisia lakeja ja käytäntöjä.
Työpaikan turvallisuus ja terveys: Yritysten on varmistettava, että työpaikka on turvallinen ja terveellinen työntekijöille.
Ympäristönäkökohdat: Yritysten on noudatettava ympäristölakeja ja pyrittävä vähentämään ympäristövaikutuksiaan.

ISO 45001: työterveys- ja turvallisuusjärjestelmät

ISO 45001 on kansainvälinen standardi, joka määrittelee vaatimukset työterveys- ja turvallisuusjärjestelmän luomiselle ja ylläpidolle. Standardi auttaa yrityksiä varmistamaan, että työntekijät ovat turvassa ja terveitä työpaikalla.

Työterveys- ja turvallisuusasiat ovat tärkeä osa yritysten vastuullisuutta ja kestävää kehitystä. Yli 2,7 miljoonaa työntekijää kuolee vuosittain työperäisten tapaturmien tai sairauksien seurauksena. Tämän vuoksi on tärkeää, että yritykset kehittävät ja ylläpitävät järjestelmiä, jotka auttavat ehkäisemään tällaisia onnettomuuksia.

ISO 45001 standardin kehittäminen aloitettiin vuonna 2013 ja se julkaistiin vuonna 2018. Standardi korvasi aikaisemman standardin OHSAS 18001, joka oli julkaistu vuonna 1999.

ISO 45001 standardi sisältää vaatimukset, jotka koskevat työterveys- ja turvallisuusjärjestelmän luomista ja ylläpitoa:

Järjestelmän suunnittelu ja dokumentointi: Standardi vaatii yritystä luomaan ja dokumentoimaan työterveys- ja turvallisuusjärjestelmän, joka kattaa kaikki organisaation toiminnot ja prosessit.
Riskienhallinta: Standardi vaatii yritystä tunnistamaan ja arvioimaan kaikki työpaikan riskit ja kehittämään suunnitelmat riskien vähentämiseksi tai poistamiseksi.
Koulutus ja tiedottaminen: Standardi vaatii yritystä tarjoamaan tarvittavan koulutuksen ja tiedon työntekijöilleen, jotta he voivat ymmärtää työterveys- ja turvallisuusjärjestelmän toiminnan ja vaikutukset.
Työpaikan hallinta: Standardi vaatii yritystä hallitsemaan kaikki työpaikalla tapahtuvat toiminnot ja prosessit, jotta voidaan varmistaa työntekijöiden turvallisuus ja terveys.
Järjestelmän arviointi: Standardi vaatii yritystä arvioimaan työterveys- ja turvallisuusjärjestelmän tehokkuutta ja tekemään tarvittavat muutokset järjestelmään.

ISO 20400: kestävä hankinta

ISO 20400 on kansainvälinen standardi, joka keskittyy kestävän hankinnan periaatteisiin ja käytäntöihin. Standardi auttaa yrityksiä ja organisaatioita tekemään hankintoja, jotka ovat kestäviä ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta.

ISO 20400-standardi julkaistiin vuonna 2017 ja se perustuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Standardi kehitettiin laajassa yhteistyössä yritysten, hallitusten, järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa.

ISO 20400-standardi sisältää useita tärkeitä vaatimuksia ja suosituksia kestävän hankinnan toteuttamiseksi. Tärkeimmät vaatimukset ovat:

Hankintastrategian kehittäminen: Yritysten on kehitettävä hankintastrategia, joka ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja joka on yhteensovitettu organisaation yleisten strategioiden kanssa.
Hankintojen arviointi: Yritysten on arvioitava hankintojen vaikutukset ympäristöön, talouteen ja sosiaalisiin näkökohtiin sekä kehitettävä toimenpiteitä haitallisten vaikutusten vähentämiseksi.
Hankintaprosessien kehittäminen: Yritysten on kehitettävä hankintaprosesseja, jotka edistävät kestävää kehitystä. Tämä voi sisältää esimerkiksi kestävän kehityksen kriteerien sisällyttämisen tarjouspyyntöihin, toimittajien arviointiprosessien kehittämisen ja hankintasopimusten tarkastelun.
Toimittajien hallinta: Yritysten on kehitettävä prosesseja toimittajien valitsemiseksi, arvioimiseksi ja hallitsemiseksi kestävän kehityksen näkökulmasta. Tämä voi sisältää esimerkiksi vaatimusten asettamisen toimittajien kestävyydestä ja yhteistyön kehittämisen toimittajien kanssa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

WWF Green Office

Green Office on ympäristösertifiointiohjelma, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja ympäristövastuullisuutta työpaikoilla. Ohjelma tarjoaa työkaluja ja ohjeita yrityksille ja organisaatioille kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Se on hinnoiteltu yrityskoon mukaan, joten sen saaminen on pienemmillekin yrityksille mahdollista. Katso hinnoittelu: WWF Green Officen liittymis- ja vuosimaksut-

Green Office -ohjelma koostuu kolmesta tasosta: perustasosta, kehittyneestä tasosta ja edistyksellisestä tasosta. Jokainen taso sisältää joukon vaatimuksia ja toimintatapoja, jotka auttavat yrityksiä kehittämään ympäristövastuullisia käytäntöjä työpaikoillaan.

Perustason vaatimukset ovat suhteellisen helppoja täyttää, ja ne keskittyvät ympäristöasioihin työpaikalla, kuten energiankulutukseen, jätehuoltoon ja kuljetuksiin.
Kehittyneen tason vaatimukset ovat haastavampia, ja ne edellyttävät yrityksiltä ympäristöasioiden huomioimista myös tuotannon ja hankintojen hallinnassa.
Edistyksellisen tason vaatimukset ovat vielä vaativampia ja edellyttävät yrityksiltä ympäristöasioiden huomioimista myös liiketoimintastrategiassa ja ympäristöasioihin liittyvien riskien hallinnassa.

Green Office -ohjelman vaatimukset perustuvat ympäristöjärjestelmän hallintaan. Yritysten tulee laatia ympäristöpolitiikka, joka kuvaa yrityksen sitoutumista ympäristövastuullisuuteen. Lisäksi yritysten tulee suorittaa ympäristökartoitus, jossa arvioidaan ympäristövaikutukset ja laaditaan suunnitelma ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Green Office -ohjelma tarjoaa monia etuja yrityksille ja organisaatioille. Yksi merkittävimmistä eduista on ympäristövaikutusten vähentäminen. Kun yritykset vähentävät ympäristövaikutuksiaan, he voivat säästää energiaa ja muita resursseja, mikä johtaa kustannussäästöihin. Lisäksi ympäristövastuulliset yritykset voivat houkutella asiakkaita ja työntekijöitä, jotka arvostavat ympäristövastuullisuutta.

Hiilijalanjälki

Hiilijalanjälki on mittari, joka kuvaa henkilön, yrityksen tai toiminnan aiheuttamaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Pienyrityksille hiilijalanjäljen laskeminen voi vaikuttaa haasteelliselta, mutta se on tärkeä askel kohti vastuullisempaa toimintaa. Hiilijalanjäljen laskeminen auttaa yrityksiä tunnistamaan niiden päästölähteet ja tekemään muutoksia, jotka vähentävät niiden ympäristövaikutuksia.

Greenhouse Gas Protocol eli GHG-protokolla on maailmanlaajuinen standardi hiilijalanjäljen laskentaan. GHG-protokolla on World Resources Institute ja World Business Council for Sustainable Development -järjestöjen yhteishanke.

Greenhouse Gas Protocol -laskentamenetelmässä epäsuorat ja suorat päästöt jaotellaan astetta tarkemmin – kolmeen eri osaan. Näitä osia kutsutaan englanninkielisellä termillä scope: scope 1, scope 2, scope 3.

Scope 1 -osaan luetaan kaikki yrityksen suorat kasvihuonekaasupäästöt.
Scope 2 -osaan luetaan ostetun sähkön, höyryn tai lämmön kuluttamisesta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt.
Scope 3 -osaan luetaan epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, kuten hankinnat, matkustaminen sekä ulkoistetut toiminnot.

Scope 3:n alle luettavia päästöjä syntyy sekä ennen että jälkeen hiilijalanjälkeä kartoittavan yrityksen. Eli epäsuoria päästöjä syntyy yrityksen valmistaman tuotteen elinkaaren eri vaiheissa: ennen tuotteen myyntihetkeä sekä sen jälkeen.

Hiilijalanjäljen laskeminen pienyritykselle ei ole vain ympäristön kannalta tärkeää, vaan sillä voi olla myös taloudellisia etuja. Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttö voivat vähentää energiakustannuksia, ja jätehuollon kehittäminen voi vähentää jätehuoltokustannuksia.

Voit laskea yrityksesi hiilijalanjäljen muun muassa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämällä työkalulla. Työkalun käyttö on maksutonta. Siirry laskuriin tästä.

Lue lisää vastuullisuusraportoinnista Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta: Vastuullisuusraportointi velvoittavaksi – mitä vaaditaan ja keneltä?

Jussi Räsänen

Jussi työskentelee Accountor Finagolla markkinoinnin ja myynnin asiantuntijana.

Vastuullisuus ja ESG-raportointi murroksessa – mihin yritysten on varauduttava?

Sisältö