Nollatuntisopimus – mitä työnantajan tulee ottaa huomioon? Lataa malli Sopimuskoneesta

Nollatuntisopimus, nollasopimus tai työ tarpeen mukaan on työsopimus, jossa ei ole määritelty vähimmäistyötunteja. Työntekijän työtunnit voivat siis vaihdella esimerkiksi 0-40 tuntia viikossa.

Vaikka nollatuntisopimus lisää joustavuutta, ei se välttämättä ole aina työsuhteen työmäärän tai työsuhteen vakauden kannalta paras vaihtoehto. Vuoden 2022 elokuussa lakiin tehtiin muutoksia, jotka korostavat työnantajan vastuuta varmistaa, että työsopimuksessa mainittu työaika heijastaa todellista työvoiman tarvetta.

Tämän artikkelin luettuasi ymmärrät nollatuntisopimusten laatimisen perusteet, aihepiirin keskeisen sääntelyn ja nollasopimusten hyödyt ja haitat.

Sisältö

1. Nollatuntisopimus – mitä tarkoittaa nollasopimus?
   • Hyödyt
2. Mitä työnantajan tulee huomioida nollatuntisopimusta laatiessa?
   • Sairausajan palkka
   • Irtisanomisajan palkka
   • Tarkistusvelvollisuus
3. Nollatuntisopimuksen pohja

Nollatuntisopimus – mitä tarkoittaa nollasopimus?

Niin kutsutun nollatuntisopimuksen laatinut työntekijä tekee työtä ainoastaan silloin, kun häntä erikseen pyydetään. Työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä työsopimuksessa sovitun vähimmäismäärän mukaisesti. Nollatuntisopimusten osalta tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työtä lainkaan.

Kun työntekijää pyydetään työskentelemään tarpeen mukaan tai erityisesti kutsuttuna, kukin työjakso luo uuden määräaikaisen työsopimuksen.

Vaihtelevan työajan sääntelyssä sovelletaan työsopimuslakia, vaikka termiä nollasopimus tai nollatuntisopimus ei laissa mainitakaan. Työsopimuslaissa vaihtelevalla työajalla viitataan työaikaan, joka voi vaihdella tietyn tuntimäärän välillä tai tilanteisiin, joissa työntekijä tekee työtä tarpeen mukaan.

Nollasopimuksen voi solmia joko määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana. Se luokitellaan osa-aikaiseksi työsopimukseksi.

Lisäksi työaikalaki sisältää määräyksiä koskien vaihtelevaa työaikaa. Työaikalaki esimerkiksi määrittää, että jos työntekijän säännöllinen työaika vaihtelee, työnantaja voi antaa lisätyötä vain työntekijän kullakin kertaa antamalla suostumuksella. Suostumus voidaan antaa myös tietyksi ajaksi.

Termillä nollatuntisopimus ei viitata keskimääräiseen, liukuvaan tai tiettyyn osa-aikaan, kuten 20 tuntia viikossa. Suoritus- tai provisiopalkkaisissa töissä, joissa työntekijä määrittää itse työaikansa, ei myöskään ole kyse nollasopimuksesta.

Jos työ on jatkuvaa, työnantaja ei voi sopia nollasopimusta.

Jos työntekijän työvuorot merkitään työvuorolistalle ja hän ei voi kieltäytyä niistä, tämä viittaa osa-aikatyöhön. Tällöin on neuvoteltava keskimääräisestä vähimmäistyöajasta.

Jotta kyse olisi tarvittaessa töihin kutsuttavasta sopimuksesta, seuraavien ehtojen on täytyttävä:

• Jokainen työvuoro neuvotellaan erikseen työntekijän kanssa.
• Työntekijällä on oikeus kieltäytyä työvuorosta.
• Työntekijä ei tee työtä säännöllisesti.

Nollatuntisopimuksen hyödyt:

• Joustavuus työntekijälle: Nollatuntisopimus voi olla erinomainen opiskelijoille, kevytyrittäjille, vanhemmille tai niille, jotka etsivät joustavuutta työaikatauluihinsa.
• Joustavuus työnantajalle: Yritykset voivat mukauttaa työvoimansa tarpeen mukaan. Esimerkiksi sesonkiluonteisilla aloilla, joilla työmäärä voi vaihdella suuresti.
• Mahdollisuus kokopäiväiseen työhön: Jotkut työntekijät voivat aloittaa nollatuntisopimuksella ja siirtyä myöhemmin kokopäiväiseen tehtävään.

Mitä työnantajan tulee huomioida nollatuntisopimusta laatiessa?

Nollatuntisopimukset ovat olleet keskustelun kohteena jo useita vuosia. Vuonna 2018 tuli voimaan ensimmäinen laki vaihtelevasta työajasta, ja vuonna 2022 tätä lakia päivitettiin työnantajan velvollisuuksien lisäämiseksi. Vuoden 2022 muutos vahvistaa työntekijän oikeuksia ja tekee vaikeammaksi työnantajille tarjota epäedullisia nollatuntisopimuksia. Lue lisää lakimuutoksesta KPF-lakitoimiston artikkelista.

Aloite nollatuntisopimukselle voi tulla joko työnantajalta tai työntekijältä.Tällainen sopimus on perusteltu vain, jos työvoiman todellinen tarve voi olla joskus nolla tuntia. Vaikka työntekijä voisi haluta tällaisen sopimuksen, työnantajalla ei ole oikeutta ehdottaa sitä, jos työvoiman tarve on vakio. Sopimus on kuitenkin mahdollinen, mikäli ehdotus tulee työntekijän aloitteesta.

Työnantajan ei kuitenkaan kannata tehdä nollatuntisopimusta, jos on selvää, että tarve on esimerkiksi aina 10 tuntia viikossa. Tämä johtuu vuonna 2022 tehdystä lisäyksestä lakiin, joka velvoittaa työnantajaa vuosittain vertailemaan todellista työaikaa sopimuksen sisältöön. Työehtosopimukset on myös otettava huomioon, sillä ne voivat määritellä vaihtelevan työajan eri tavalla kuin laki.

Jos työnantaja peruu sovitun työvuoron alle 48 tunnissa ennen sen alkua ja työntekijälle ei ole oikeutta palkkaan tai korvaukseen, työntekijälle on maksettava korvaus peruutuksesta johtuvasta haitasta, ellei työehtosopimuksessa ole toisin määrätty.

On myös hyvä huomioida, että työsopimuslain mukaan työnantajalla on lisätyön tarjoamisvelvollisuus. Uusia työntekijöitä ei saa ottaa töihin tehtäviin, jotka nykyiset osa-aikaiset työntekijät voivat suorittaa. Näin ollen työnantajan on ensin annettava lisätyötä heille. Tämä säännös koskee myös työntekijöitä, jotka tekevät töitä nollatuntisopimuksella.

Nollatuntisopimus ja sairausajan palkka

Kun työntekijä, joka on nollatuntisopimuksella, on sairastunut työvuoronsa aikana, hänelle kuuluu sairausajan palkka. Jos työvuoroa ei ole kirjattu työvuorolistaan, mutta siitä on kuitenkin sovittu muutoin tai on ilmeistä, että työntekijä olisi ollut töissä, hänellä on myös oikeus palkkaan. Jälkimmäinen peruste voi syntyä esimerkiksi vakiintuneesta toimintatavasta.

Nollatuntisopimus ja irtisanomisajan palkka

Kun kyseessä on nollatuntisopimus ja työaika vaihtelee, työnantajalla on työsopimuslain mukaan velvollisuus maksaa korvaus, jos irtisanomisaikana tarjottu työmäärä on pienempi kuin edellisten 12 viikon keskiarvo. Jos työsuhde on kestänyt alle kuukauden ennen irtisanomista, korvausvelvollisuutta ei ole eikä työmäärää vertailla. Tämä pätee sekä työntekijän että työnantajan tekemissä irtisanomisissa.

Tarkoituksena on taata, että työntekijä saa asianmukaisen irtisanomisajan ja vastaavan palkan, vaikka työtä ei olisikaan tarjolla irtisanomisajan aikana.

Nollatuntisopimuksen tarkistusvelvollisuus

Työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä säädetään vaihteleva työaikaa koskevasta ehdosta. Kun työajasta on tehty vaihteleva sopimus, työnantajan on vähintään vuoden välein tarkistettava, vastaako työsopimuksen työaikaehto todellista työaikaa. 

Mikäli toteutunut työtuntimäärä ja tarvittava työvoima osoittavat, että minimityöaika voisi olla suurempi, työnantajan on kuukauden sisällä tarkistuksesta ehdotettava työntekijälle työaikaehtojen muutosta vastaamaan tarkistuksen tuloksia. 

Työnantajan on kerrottava työntekijälle tarkistuksen aika ja näytettävä kirjallinen yhteenveto tarkistuksen tuloksista ja sen perusteista, jos työntekijä tai hänen edustajansa sitä pyytää. Jos selvitystä ei toimiteta, työntekijä voi ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen, joka voi määrätä työnantajan antamaan selvityksen sakon uhalla.

Lisäksi työnantajan on otettava huomioon, että jos hän ei enää tarjoa työtä, hänellä on velvollisuus selittää kirjallisesti syyt työn tarjonnan vähenemiseen, jos työntekijä sitä pyytää.

Kirjoituksen lähteinä on käytetty Lakitoimisto BOWA Legalin ja STTK.ry:n artikkeleita.

• Lainsäädäntö ja verotus
• Yrityksille

Jussi Räsänen

Jussi työskentelee Procountorilla kynäseppona. Otan hyvin mielelläni palautetta ja asiantuntijakommentteja vastaan jussi.rasanen[at]finago.com tai LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/jussi-r%C3%A4s%C3%A4nen-66859a35/