Vastuullisuus ja ESG-raportointi murroksessa – mihin yritysten on varauduttava?

Suomalaiset yritykset ovat monella mittarilla kansainvälisesti vertaillen vastuullisuuden eturintamassa.

• Morningstarin Sustainability Atlas mittaa pörssiyhtiöiden vastuullisuutta monipuolisin kriteerein ja sijoitti suomalaiset pörssiyhtiöt vuonna 2022 maailman toiseksi vastuullisimmiksi. 
• Suomi on vuonna 2022 ykkössijalla SDG Indexissä, joka mittaa maiden suoriutumista YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
• Corporate Knights Global 100 -ranking listaa maailman sata vastuullisinta kärkiyritystä. Myös tähän kapeaan parhaimmistoon on yltänyt joka vuosi useita suomalaisyrityksiä. 

Isoilla suomalaisilla yrityksillä on jo kokemusta vastuullisuusraporttien julkaisusta ja heillä on organisaatiossa yritysvastuun vastuuhenkilöitä. Mutta tiedätkö sinä, mitä ESG ja yritysvastuu tarkoittavat ja miten ESG-lainsäädäntö kehittyy?

Vastuullisuudella on yhä enemmän merkitystä myös pienten yritysten liiketoiminnan kannalta, erityisesti jos olet alihankintaketjussa suuremmille yrityksille. Kiristyvä sääntely ja velvoitteet tarjoavat yrityksille keppiä ja porkkanaa. Nyt on oikea aika varmistaa yrityksesi tulevaisuuden kilpailukyky myös vastuullisuuden osalta.

Koska pienemmissä yrityksissä ei yleensä ole erillistä vastuullisuusasiantuntijaa, vastuullisuusraportoinnissa ja yritysvastuun konsultoinnissa kirjanpitäjillä voi olla talousneuvojien ominaisuudessa suuri rooli. 

Odotukset kasvavat niin kuluttajien, toimitusketjuaan hallitsevien asiakkaiden, rahoittajien ja omistajien kuin omien työntekijöiden suunnalta. Tämän rinnalla kiristyvät myös lainsäädännön vaatimukset ja sitovat velvoitteet. Erityisen aktiivisena säätelijänä on Euroopan unioni – Elinkeinoelämän keskusliitto puhuu suorastaan vastuullisuussääntelyn tsunamista.

Tämä kirjoitus on laadittu erityisesti pk-yrityksiä ja kirjanpitäjiä ajatellen, ja sen luettuasi ymmärrät mitkä ovat EU:n keskeisimmät vastuullisuuteen liittyvät lainsäädäntöhankkeet, joiden vaikutuksiin suomalaisten yritysten tulee liiketoiminnassaan varautua. Opit myös perusteet ESG-, eli vastuullisuusraportoinnista ja keskeisimmät vastuullisuusstandardit. Saat kirjoituksesta myös konkreettisia työkaluja ja ideoita, kuinka voit lähteä kehittämään yrityksesi vastuullisuutta.

Kolme tärkeää ajankohtaista huomiota vastuullisuudesta pk-yrityksen näkökulmasta

Mikä rooli vastuullisuudella on yrityksen menestymisen kannalta? Tiedämme, että tämä kysymys on suuressa osassa pk-yrityksissä liiketoimintajohdon agendalla tai vähintäänkin kolkuttaa päättäjien takaraivossa asiana, johon pitäisi ehtiä kunnolla paneutumaan. Jos et ehdi vielä perehtyä tähän aiheeseen ja artikkeliin enempää, lue tästä kappaleesta kolme tärkeää ajankohtaista näkökulmaa tähän teemaan liittyen.

1. Aloita analysoimalla mikä on pitkällä tähtäimellä oleellista juuri sinun yrityksesi kannalta

Jokaisessa yrityksessä on viisasta pysähtyä pohtimaan ja tunnistamaan, mitkä vastuullisuusteot ovat vaikuttavimpia ja oleellisimpia juuri sinun yrityksesi liiketoiminnan kannalta. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi se, onko yritykselläsi tarve päästä tai pitää nykyinen paikkansa isompien yritysten toimitusketjuissa.

Sinun tulee päättää, millainen rooli vastuullisuudella on liiketoimintastrategiassa. Nähdäänkö vastuullisuuteen panostaminen kenties mahdollisuutena kasvattaa arvoa – sekä sidosryhmilleen että itselleen? Osa yrityksistä on esimerkiksi ottanut tavoitteekseen toimia omalla alallaan edelläkävijänä kestävän kehityksen näkökulmasta ja onnistunut tätä kautta kasvattamaan liikevaihtoaan ja / tai alentamaan kustannuksiaan merkittävästi.

Perinteisempi ja yleisempi tapa on se, että vastuullisuushyötyjä tavoitellaan lähinnä liiketoimintariskien pienentämisen kautta. Joka tapauksessa tarvitaan oleellisuusanalyysi siitä, mitkä vastuullisuuteen liittyvät toimenpiteet ovat vaikuttavampia juuri sinun yrityksesi kannalta.

Olennaisuusanalyysissä on keskeistä muistaa kaksoisolennaisuuden periaate. Tämä tarkoittaa, että yrityksen tulee analysoida sekä sitä, miten vastuullisuusriskit ja -mahdollisuudet vaikuttavat yrityksen taloudelliseen menestykseen että myös sitä, miten yritys vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Tämän lisäksi tulee pohtia myös toisesta näkökulmasta, mitä tulevina vuosina tulee vaikuttamaan omaan liiketoimintaan, mikäli planetaaristen rajojen ylittämistä ei saada hallintaan: tuleeko esimerkiksi puutetta tietyistä raaka-aineista tai muuta vastaavaa.

2. Ymmärrä CSRD-direktiivin vaikutus liiketoimintaasi

1.1.2024 voimaan tuleva kestävyysraportointidirektiivi (CSRD, Corporate Sustainability Reporting Directive) ja siihen liittyvä standardi (ESRS, European Sustainability Reporting Standard) koskevat aluksi isompia yrityksiä. Toimitusketjujen kautta vaikutus ulottuu myös jo alkuvaiheessa pienempiinkin yrityksiin.

Monilla suuremmilla yrityksillä on nyt jo kunnianhimoisia vastuullisuussitoumuksia ja tavoitteita, jotka on nostettu yrityksen liiketoiminnan ytimeen ja yhä useammassa yrityksessä ylimmän johdon palkitseminen on sidottu vastuullisuustavoitteiden täyttymiseen. Tähän ohjaa myös ESRS-standardi, joka edellyttää, että yritys ottaa kantaa siihen, miten kestävyyteen liittyvä suorituskyky on integroitu kannustinjärjestelmiin.

Pienet yritykset eivät siis voi tuudittautua siihen, että direktiivissä on kolmen vuoden siirtymäajan helpotuksia sille, miten kestävyysraportointivelvoitteen piiriin kuuluvien yritysten tulee raportoida alihankintaketjustaan.

On arvioitu, että yli 40 prosenttia suurista yrityksistä on jo joutunut vaihtamaan alihankkijoitaan tai toimittajiaan vastuullisuusvaatimusten myötä (OP:n suuryrityskatsaus, 2023,). Niinpä monille pienille yrityksille kilpailussa menestyminen edellyttää vastuullisuuteen panostamista ja siihen liittyvä raportointikin on niille siten jo nyt arkipäivää.

3. Valitse, teetkö vastuullisuus- vai kestävyysraporointia

On hyvä ymmärtää, mitä tarkoitetaan vastuullisuus- ja kestävyysraportoinnilla. NFRD, eli muun kuin taloudellisen tiedon direktiivi, on jo aiemmin säädellyt sitä, miten isompien yritysten on pitänyt raportoida vastuullisuudestaan. Muut yritykset ovat voineet ja voivat edelleen tehdä vastuullisuusraportointia parhaaksi katsomallaan tavalla.  Vuoden 2024 alusta voimaan tulevat CSRD ja ESRS täsmentävät ja standardoivat aiempaan verrattuna huomattavasti tarkemmin sitä, miten raportointia tulee tehdä. ESRS-standardin mukaan tehtävää raportointia kutsutaan kestävyysraportoinniksi.

Lakisääteisesti ei pk-yrityksiltä kovinkaan pian tulla vaatimaan sen enempää vastuullisuus- kuin kestävyysraportointiakaan. Kunkin yrityksen pitää analysoida oman liiketoimintansa näkökulmasta, minkälaista raportointia niiden kannattaa tuottaa. Mikäli yrityksellä ei ole tarvetta päästä osaksi suurempien yritysten arvoketjuihin, voi yritykselle olla mielekästä lähteä viestimään vastuullisuudestaan vapaamuotoisemmin. Jos taas yritykselle on kriittistä saada asiakkaikseen isoja yrityksiä, olisi sen kenties viisainta panostaa standardin mukaiseen kestävyysraportointiin.

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (EFRAG) kehittää myös parhaillaan pk-yritysten kestävän kehityksen raportointiin tarkoitettua vapaaehtoista standardia VSME (Voluntary small- and medium size ESRS). Siihen on aiemmin viitattu myös termillä VSRS, Voluntary Sustainable Reporting Standard. Kehittämistyö on lähtenyt liikkeelle tarpeesta saada listaamattomille pk-yrityksille ja mikroyrityksille standardi, joka tukisi niitä pankkien ja muiden rahoittajien sekä arvoketjunsa kumppaneiden ESG-pyyntöihin vastaamisessa. VSME:stä on tällä hetkellä julkaistu luonnos EFRAG:n sivuilla ja sen kuulemiskierros päättyi toukokuussa 2024. 

VSME-standardin avulla ne pk-yritykset mikroyrityksistä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joita CSRD ei suoraan velvoita, voisivat raportoida kestävää kehitystä koskevia tietoja. VSME-standardin pohjaksi on otettu ESRS, mutta sitä yksinkertaistetaan merkittävästi.

Voit perehtyä vastuullisuusteemaan syvällisemmin jatkamalla tämän artikkelin lukemista pitemmälle tai katsomalla tallenteen 11.10.2023 pitämästämme webinaarista, missä yhdessä Rastorin kanssa pureuduimme siihen, mikä rooli vastuullisuudella on pk-yrityksesi kilpailukykyyn ja menestykseen.

Yritysvastuu

Miksi yritysvastuu on tärkeää?

EK:n julkaiseman pk-vastuullisuusbarometrin mukaan yli 90 prosenttia pk-työnantajista pitää yritysvastuuta merkittävänä kysymyksenä oman liiketoimintansa kannalta. Yli 80 prosenttia nosti vastuullisuuden tärkeimpien osa-alueiden joukkoon henkilöstön hyvinvoinnin, työturvallisuuden ja osaamisen kehittämisen. Suurimpina vastuullisuuden kautta saavutettavina hyötyinä pk-yritykset mainitsivat hyvän maineen, korkean asiakastyytyväisyyden sekä houkuttelevuuden työnantajana. 

Yritysvastuu on noussut liiketoiminnassa viime aikoina tärkeään rooliin. Yhä useammat yritykset ymmärtävät vastuunsa ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta kohtaan. Vaikka vastuullisuusraportointiin panostaminen on toistaiseksi yleistynyt lähinnä suuremmissa yrityksissä, se on yhä tärkeämpää myös pienille yrityksille. Suomalaiset pienet yritykset voivat hyötyä vastuullisista käytännöistä, jotka lisäävät heidän mainettaan, asiakastyytyväisyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan.

EK:n tutkimus ”Vihreä siirtymä tarjoaa kasvua joka kolmannelle pk-yritykselle” kertoo, että jopa 40 % pk-yrityksitä arvioi kasvumahdollisuuksiensa lisääntyvän vastuullisuuden korostumisen myötä.

Jatkossa vastuullisuuteen liittyy myös yhä enemmän pakottavaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä regulaatio koskee pääosin vain suuria yrityksiä ja finanssialan toimijoita, mutta jatkossa yritysvastuun sääntely tulee lisääntymään myös pienemmille.

ESG suomeksi, eli vastuullisuuden osa-alueet

Vastuullisuus jaetaan tyypillisesti kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu. Vastuullisuusraportointi eli ESG-raportti sisältääkin nämä kolme osa-aluetta (E = Environment, S = Social, G = Governance).

Ympäristövastuu

Ympäristövastuu kattaa yrityksen velvollisuudet ympäristön suojelemisessa ja säilyttämisessä. Pienet yritykset voivat olla vastuullisia ympäristön suhteen vähentämällä energiankulutusta, kutistamalla logistiikan päästöjä, vähentämällä jätteen määrää ja käyttämällä uusiutuvia energialähteitä sekä ryhtymällä erilaisiin toimenpiteisiin vähentääkseen yrityksensä hiilijalanjälkeä. Lisäksi pienet yritykset voivat käyttää ympäristöystävällisiä materiaaleja ja toimia vastuullisesti ympäristössä, jossa ne toimivat.

Yrityksen hiilijalanjälki on tärkeä ympäristövastuuseen liittyvä mittari, jonka avulla yritys voi osoittaa vastuullisuuttaan.

Sosiaalinen vastuu

Sosiaalinen vastuu kattaa yrityksen velvollisuudet suhteessa yhteiskuntaan ja työntekijöihin. Pienyrityksillä on erityinen rooli paikallisessa yhteisössä, sillä ne voivat auttaa edistämään paikallistaloutta ja -kehitystä. Pienet yritykset voivat olla sosiaalisesti vastuullisia edistämällä työntekijöidensä hyvinvointia muun muassa reilulla kohtelulla, koulutusmahdollisuuksilla ja työturvallisuuden varmistamalla. Yritykset voivat tukea myös paikallisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja toimimalla vastuullisesti yhteisön jäsenten kanssa.

Taloudellinen vastuu ja hyvä hallintotapa

Taloudellinen vastuu luo perustan muille vastuullisuuden osa-alueille. Pienyrityksillä on erityinen vastuu pitää tarkkaa huolta taloudestaan, sillä niillä ei ole yhtä paljon resursseja kuin suurilla yrityksillä. Pienet yritykset voivat olla vastuullisia taloudellisesti tekemällä realistiset budjetit, hallitsemalla kustannuksia ja seuraamalla tarkasti liiketoiminnan kehitystä. Myös huomion kiinnittäminen kestäviin rahoituslähteisiin, asiakkaiden tunnistamiseen ja läpinäkyvään taloushallintoon ovat vastuullisen liiketoiminnan elementtejä.

Myös tietoturva ja tietosuoja on keskeinen osa yrityksen vastuullisuutta. Yritysten on suojattava asiakkaidensa, työntekijöidensä ja liikekumppaneidensa henkilökohtaisia ja taloudellisia tietoja. Yritysten on noudatettava tietosuoja- ja tietoturvalainsäädäntöä, kuten EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR). Asiakkaat, työntekijät ja kumppanit luottavat yritykseen tietojensa turvaamisessa. Tietoturvaloukkaukset voivat heikentää tätä luottamusta ja vaikuttaa yrityksen maineeseen.

Hyvään hallintotapaan liittyy myös rahanpesun ja korruption vastainen työ. Tämä voi sisältää riittävät sisäiset valvontajärjestelmät, rahan liikkeiden seurannan sekä henkilöstön koulutuksen eettisistä käytännöistä ja lainsäädännöstä esimerkiksi yrityslahjoihin liittyen. Yrityksen on lisäksi tärkeää tunnistaa asiakkaansa ja liikekumppaninsa sekä suorittaa tarvittaessa heidän taustojen tarkistuksia, jotta voidaan varmistaa liiketoiminnan laillisuus ja avoimuus.

Lue kattavampi artikkelimme aiheesta: Rahanpesulaki selkokielellä – mitä kirjanpitäjien tulisi tietää rahanpesulain velvoitteista?

Vastuullinen liiketoiminta

Vastuullinen liiketoiminta vaatii yrityksiltä avointa ja läpinäkyvää toimintaa, jossa liiketoiminnan vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön tarkastellaan kriittisesti. Läpinäkyvyyttä lisäävät erilaiset vastuullisuusraportit ja -standardit.

Vastuullinen liiketoiminta ei ole vain yrityksen, vaan myös kuluttajien ja sijoittajien vastuulla. Kuluttajien tulee tehdä tietoisia valintoja ja valita yrityksiä, jotka toimivat vastuullisesti ja kestävällä tavalla. Sijoittajien tulee myös vaatia yrityksiltä vastuullista toimintaa ja arvioida yritysten toimintaa sen perusteella.

Vastuullinen liiketoiminta tarjoaa myös liiketoimintamahdollisuuksia yrityksille. Monet kuluttajat ovat valmiita maksamaan enemmän tuotteista ja palveluista, jotka ovat valmistettu kestävästi ja vastuullisesti. Yritykset voivat myös vähentää kustannuksiaan tehokkaalla energiankäytöllä ja materiaalien kierrätyksellä.

Monet yritykset ovat huomanneet, että tuotteen ostamispäätöksiin vaikuttaa se, miten vastuullisesti yritys toimii. Niinpä riskinä on, että yritykset voivat maalailla vastuullisuuttaan hiukan yläkanttiin tai muuten harhaanjohtavalla tavalla. 

Viherpesu voi sisältää esimerkiksi vihreiden symbolien käyttöä mainonnassa tai viittauksia kestävään kehitykseen, vaikka yrityksen toiminta olisi ympäristön kannalta haitallista. Pinkkipesu tai pinkwashing tai sateenkaaripesu ovat termejä, jolla kuvataan yritysten tapaa esittää itsensä LGBT-ystävällisinä vain omaa imagoaan kohottaakseen.

EU:ssa parlamentti hyväksyi tammikuussa 2024 Green Claims – direktiivin, jolla parannetaan tuotteiden merkintöjä ja kielletään harhaanjohtavat ympäristöväitteet. Seuraavaksi neuvoston on hyväksyttävä direktiivi, minkä jälkeen se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja jäsenvaltioilla on 24 kuukautta aikaa saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tätä direktiiviä tulee vielä täydentämään viherväitteitä koskeva direktiivi, jossa tarkennetaan yksityiskohtaisemmin ympäristöväitteiden käytön edellytyksiä.

Yksi keino välttää viherpesu on kolmannen osapuolen valvomat sertifioinnit. Sertifioinnit osoittavat, että vastuullisuustoimet täyttävät määritellyt vaatimukset ja näin ne lisäävät yrityksen vastuullisuustyön uskottavuutta ja luotettavuutta.

Viherpesua voi myös välttää päästöjen kompensoinnilla, josta kerron seuraavassa luvussa.

Päästöjen ja hiilidioksidin kompensointi

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja ihmisen toiminta tuottavat hiilidioksidia (CO2) ja muita kasvihuonekaasuja, jotka kertyvät ilmakehään ja aiheuttavat ilmaston lämpenemistä.

Päästöjen kompensointi tarkoittaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tai poistamista ilmakehästä vastaavana määränä, joka on aiheutunut jostain toisesta toiminnasta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, metsittämiseen, energiatehokkuuteen tai päästöjä vähentäviin teknologioihin. Kompensointi voi auttaa yrityksiä ja yksilöitä saavuttamaan päästövähennystavoitteensa ja edistämään kestävämpää kehitystä.

Päästöjen kompensoinnin tehokkuus ja vaikuttavuus on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä mm ilmenneiden viherpesutapausten vuoksi. On tärkeää varmistaa, että kompensointitoimenpiteet todella johtavat pysyviin päästövähennyksiin ja että niillä on positiivinen vaikutus paikallisiin yhteisöihin ja ympäristöön. Päästöjen kompensointiin liittyen on tulossa EU:n taholta sääntelyä.  

Vastuullisuusraportointi, ESG-raportointi ja kestävyysraportointi

ESG – eli vastuullisuusraportointi on yhä yleisempää. ESG tarkoittaa ympäristöä, sosiaalista vastuullisuutta ja hyvää hallintotapaa (Environmental, Social, Governance). ESG-raportointi on tapa viestiä yrityksen suorituskyvystä ja sitoutumisesta näihin kolmeen alueeseen. Tämä auttaa  yrityksen eri sidosryhmiä arvioimaan paremmin yrityksenpitkän aikavälin kestävyyttä.

Kirjanpitolain muutos, (1376/2016 ja 3a luku) joka hyväksyttiin 29.12.2016, edellyttää tietynlaisia yhtiöitä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Kirjanpitolain raportointivelvoite koskee suuria, yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä, eli listattuja yhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä ylittää tilikauden aikana keskimäärin 500 henkeä. Lisäksi yhtiön liikevaihdon tulee olla yli 40 miljoonaa euroa tai taseen 20 miljoonaa euroa. 

Vuoden 2024 alusta tulee voimaan Corporate Sustainability Reporting Directive CSRD. Erityisesti yli 250 henkeä työllistävät yritykset ovat jo alkaneet selvittää alihankintaketjujensa hiilijalanjälkeä. Direktiivi tulee koskemaan vaiheittain myös pienempiä yrityksiä. Vuoden 2024 alusta voimaan tulevat CSRD ja ESRS (European Sustainability Reporting Standard) täsmentävät ja standardoivat aiempaan verrattuna huomattavasti tarkemmin sitä, miten raportointia tulee tehdä. ESRS-standardin mukaan tehtävää raportointia kutsutaan kestävyysraportoinniksi.  

Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö pohjautuu muun kuin taloudellisen tiedon direktiiviin (NFRD), ja on jo säädellyt sitä, miten isompien yritysten on pitänyt raportoida vastuullisuudestaan, ja se velvoittaa edellä mainitut yhtiöt raportoimaan toiminnastaan, joka koskee ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa.

Nykylainsäädännön lähestymistapa on joustava: vaikka lainsäädäntö edellyttää tiettyjen tietojen esittämistä, yhtiöt voivat itse valita missä muodossa ne tiedot esittävät. Tarkoituksena on ollut tehdä lainsäädännöstä mahdollisimman toimiva eri toimialoille, joilla voi olla keskenään hyvin erilaiset vastuullisuuteen liittyvät haasteet.

Yhtiöt voivat antaa ESG-raportin osana toimintakertomusta. Vaihtoehtoisesti yhtiöt voivat antaa vastuullisuusraportin erillisenä selvityksenä tai kansainväliseen raportointikäytäntöön perustuvana erillisenä raporttina. ESG-raportin tulee täyttää lainsäädännössä esitetyt tietovaatimukset ja yhtiön pitää julkaista se joko yhdessä toimintakertomuksen kanssa tai vaihtoehtoisesti yhtiön verkkosivuilla kuuden kuukauden kuluessa tilinpäätöspäivästä. Jos yhtiö julkaisee erillisraportin, tulee toimintakertomuksessa olla viittaus kyseiseen raporttiin.

Raportointilainsäädännön mukaan myös yli 250 henkilöä työllistävien listayhtiöiden tulee kertoa hallinto- ja ohjausjärjestelmäänsä koskevassa selvityksessään (ns. corporate governance statement) yhtiön monimuotoisuuspolitiikasta sekä sen täytäntöönpanosta ja tuloksista.

Vastuullisuusraportointi auttaa yrityksiä parantamaan toimintaansa ja kehittämään kestävämpiä liiketoimintamalleja, joilla on positiivinen vaikutus ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vastuullisuusraportointiin liittyvät standardit ja suositukset ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina ja kehityksen kärjessä on EU-lainsäädäntö.

Erityisesti pk-yrityksien tueksi on keväällä 2024 EU:ssa julkaistu VSME ESRS -ohjeistus, mihin viittasin jo aiemmin tässä blogissa. Nyt on saatavilla pk-yrityksille suunnattu Aila Kestävyysraportointityökalu, joka ohjeistaa pk-yritystä kestävän kehityksen eri aihealueiden läpikäymisessä ja raportoinnissa.

Vastuullisuusraportointiin liittyviä standardeja

Standardit ovat laajalti hyväksyttyjä käytäntöjä ja menettelytapoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että organisaatio toimii vastuullisesti. Standardit ovat tärkeitä, sillä ne auttavat yrityksiä ja organisaatioita noudattamaan alan parhaita käytäntöjä ja säädöksiä. Niillä on toiminnan ohjaamisen lisäksi myös tärkeä signalointiarvo asiakkaille, työntekijöille ja sidosryhmille.

• GRI, eli Global Reporting Initiative, on kansainvälinen organisaatio, joka on kehittänyt ohjeiston vastuullisuusraportointia varten. GRI-standardit takaavat kansainvälisen vertailtavuuden laajalti hyväksytyn toimintamallin avulla. GRI on YK:n ympäristöjärjestön yhteistyöelin. 
• UN Global Compact – standardi auttaa yrityksiä sitoutumaan Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin. Se sisältää kymmenen periaatetta ihmisoikeuksien, työolojen, ympäristön ja korruption torjunnan osalta.
• ISO on lyhenne sanoista International Organization for Standardization, eli kansainvälinen standardisoimisjärjestö. Suomessa ISO:a edustaa Suomen Standardoimisliitto SFS. ISO julkaisee eri aloille ja toimijoille standardeja, joiden avulla taataan tuotteiden ja palveluiden laatu, kestävyys ja turvallisuus. Standardeilla edistetään kansainvälistä vertailtavuutta ja lisätään läpinäkyvyyttä yritysten välillä.
• CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) eli kestävyysraportointidirektiivi on uutta EU-lainsäädäntöä, jota avaan tarkemmin artikkelin viimeisessä luvussa. CSRD lähtee siitä, että yritysten taloudellisten toimintojen kestävyyttä tulisi arvioida EU-taksonomian ilmastotavoitteita koskevan tiukan kriteeristön mukaisesti.
• NSRS on lyhenne sanoista Nordic Sustainability Reporting Standard. Se on kehitetty erityisesti pienille yrityksille. Hanketta vetää Nordic Accountant Federation, jota rahoittaa Nordic Innovation, ja sitä tukee monitieteinen pohjoismaalainen asiantuntijatiimi. NSRS:n ensisijainen kohderyhmä on kirjanpitäjä, sillä he ovat usein pk-yritysten lähimpiä talousneuvojia. Kirjanpitäjän asiantuntemus piilee taloustietojen keräämisessä, jäsentelyssä ja raportoinnissa.
• VSRS on lyhenne sanoista Voluntary Sustainability Reporting Standard. Se on EU:ssa kehitteillä oleva, pk-yrityksille suunnattu standardi. Tämän standardin julkaisuaikataulusta ei vielä ole tietoa.

Pienillä yrityksillä on yleisesti käytettävissään vähän resursseja. Yksittäisen henkilön toimenkuva on usein laaja ja tyypillisesti johto hoitaa useita tehtäviä pääasiallisten tehtäviensä lisäksi. Pk-yrityksissä ei yleensä ole erillistä palkattua vastuullisuusasiantuntijaa. 

Standardin ja joidenkin sen käsitteiden ymmärtäminen ja soveltaminen on vaikeaa, mikäli aikaa perehtymiseen ja standardin edellyttämään jatkuvaan parantamiseen ei ole. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä vastuullisuuteen liittyvissä käytänteissä on resurssien puutteen vuoksi tärkeää pyrkiä yksinkertaisuuteen ja sovellettavuuteen.

Tilitoimistoilla ja kirjanpitäjillä on usein merkittävä rooli pk-yritysten vastuullisuusraportoinnissa. Onkin sanottu, että ”kirjanpitäjät tulevat pelastamaan maailman”. Suomessa on ollut käynnissä 2-vuotinen EU-rahoitteinen vihreavastuu.fi -hanke, jossa luotiin tilitoimistoille toimintamalli ja vastuullisuuskysely, jonka avulla ne voivat tukea pk-yrityksiä vastuullisuusraportoinnissa. Hanke on päättynyt kesällä 2023. Siinä kehitetty malli ei tue uusimpien direktiivien ja standardien (CSRD, ESRS, VSRS) mukaista kestävyysraportointia, mutta hankkeen sivuilta löytyy hyviä vinkkejä vapaamuotoisempaan vastuullisuusraportointiin.

Hiilijalanjälki

Yrityksen hiilijalanjälki on yksi keskeisimmistä mittareita vastuullisuusraportissa. CSRD:n piirissä olevien isompien yritysten tulee kestävyysraportissaan erikseen perustella, jos ne eivät jatkossa aikoisi raportoida toimitusketjunsa hiilijalanjälkeä. Kyseessä on tieto, jonka EU on katsonut olevan kriittinen lähes kaikille yrityksille. Tästä seuraa, että hiilijalanjälkitieto on oleellinen myös näiden yritysten arvoketjuihin kuuluville pk-yrityksille. Hiilijalanjäljen mittaaminen onkin yleistynyt viime vuosina harppauksin.

Hiilijalanjälki on mittari, joka kuvaa henkilön, yrityksen tai toiminnan aiheuttamaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Pienyrityksille hiilijalanjäljen laskeminen on ollut manuaalisesti työlästä, mutta automatiikan myötä se on myös pk-yrityksille helppoa. Hiilijalanjäljen laskeminen auttaa yrityksiä tunnistamaan niiden päästölähteet ja tekemään muutoksia, jotka vähentävät niiden ympäristövaikutuksia.

Greenhouse Gas Protocol eli GHG-protokolla on maailmanlaajuinen standardi hiilijalanjäljen laskentaan. GHG-protokolla on World Resources Institute ja World Business Council for Sustainable Development -järjestöjen yhteishanke.

Greenhouse Gas Protocol -laskentamenetelmässä epäsuorat ja suorat päästöt jaotellaan astetta tarkemmin – kolmeen eri osaan. Näitä osia kutsutaan englanninkielisellä termillä scope: scope 1, scope 2, scope 3. 

• Scope 1 -osaan luetaan kaikki yrityksen suorat kasvihuonekaasupäästöt. 
• Scope 2 -osaan luetaan ostetun sähkön, höyryn tai lämmön kuluttamisesta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt. 
• Scope 3 -osaan luetaan epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, kuten hankinnat, matkustaminen sekä ulkoistetut toiminnot.  

Scope 3:n alle luettavia päästöjä syntyy sekä ennen että jälkeen hiilijalanjälkeä kartoittavan yrityksen. Eli epäsuoria päästöjä syntyy yrityksen valmistaman tuotteen elinkaaren eri vaiheissa: ennen tuotteen myyntihetkeä sekä sen jälkeen. 

Hiilijalanjäljen laskeminen pienyritykselle ei ole vain ympäristön kannalta tärkeää, vaan sillä voi olla myös taloudellisia etuja. Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttö voivat vähentää energiakustannuksia, ja jätehuollon kehittäminen voi vähentää jätehuoltokustannuksia.

Olemme tuoneet talousdataan perustuvan automaattisen hiilijalanjälkilaskurin Procountor Taloushallinto -ohjelmistoomme integroituna lisäpalveluna. Tämä uusi innovaatio tuo yrityksen hiilijalanjälkilaskennan myös pienimpien yritysten ulottuville helposti ja edullisesti, mikä tukee pieniäkin yrityksiä ilmastotyössä. 

Miten hiilijalanjäljen laskentaa voidaan automatisoida ja mitä hyötyä siitä on

Hiilijalanjäljen laskenta manuaalisesti on aika vievää puuhaa. Laskentamallien ja data-aineistojen kasvun myötä muutamat hiilijalanjälkilaskentaan erikoistuneet tahot ovatkin kehittäneet ratkaisuja, joilla hiilijalanjäljen laskentaa voidaan automatisoida talousdataa hyödyntämällä. Me Suomessa voimme olla tässä edelläkävijöiden joukossa, sillä täältä löytyy paitsi erinomaista IT-osaamista, niin myös suomalainen ilmakehätutkimus on ollut pitkään kansainvälistä kärkeä.

Miksi juuri talousdata? Talousdata sisältää jo tälläkin hetkellä paljon sellaista tietoa, minkä avulla algoritmit voivat esimerkiksi tunnistaa, millaisia tuotteita ja palveluita yrityksessä on ostettu. Näin hiilijalanjäljen laskemisen työläin osuus helpottuu. Dataan pohjautuva automaattinen tunnistus kehittyy koko ajan paremmaksi, kun saadaan lisää laskudataa ja kun hiilijalanjälkiä lasketaan yhä useammille tuotteille ja palveluille.

Myös esimerkiksi laskuerittelyt tulevat kehittymään pikkuhiljaa sellaisiksi, että ostetun tuotteen tai palvelun hiilijalanjälki voidaan päätellä laskudatan perusteella entistä paremmin. On tärkeä huomioida, että olemme ison murroksen ja urakan alkutaipaleella eikä tällä menetelmällä ainakaan vielä saada tehtyä yhtä tarkkaa laskentaa kuin asiantuntijatyönä tehtävällä laskennalla. Positiivinen kehityskulku on kuitenkin jo hyvässä vauhdissa.

Automaattinen hiilijalanjälkilaskenta talousdatasta mahdollistaa sen, että yhä suurempi määrä pieniäkin yrityksiä saadaan ilmastotalkoisiin mukaan. Automaattinen laskenta on luonnollisesti huomattavasti edullisempaa kuin manuaalisesti tehtävä laskenta. Hiilijalanjäljen säännöllinen automaattinen laskenta ja raportointi auttaa tunnistamaan yrityksen erilaisten kehitystoimenpiteiden vaikutuksia yrityksen hiilijalanjälkeen. On syytä uskoa, että tämä auttaa yhä useampia pieniäkin yrityksiä ryhtymään konkreettisiin toimiin hiilijalanjälkensä pienentämiseksi.

Kun hiilijalanjälkeä lasketaan manuaalisesti, tehdään laskenta tyypillisesti seuraavan vuoden aikana aina edelliselle vuodelle ja jos toimiin haluaa ryhtyä, tulosten näkeminen hiilijalanjäljestä voi viedä useamman vuoden. Sen sijaan kun  pilvipohjainen hiilijalanjälkilaskuri on integroitu taloushallinnon ohjelmistoon (API-rajapintojen avulla), yritys saa visuaalisen hiilijalanjälkiraportin kuukausittain ja voi alkaa seurata toimenpiteidensä vaikutuksia heti.

Miten yrityksen hiilijalanjälki voidaan laskea Procountorista löytyvän datan perusteella

Integraatiokumppanimme Carbonlinkin hiilijalanjälkilaskuri on valmis työkalu automatisoituun hiilijalanjäljen laskentaan yrityksille ja organisaatioille. Palvelu hakee rajanpinnan avulla tiedot Procountorista löytyvistä tiedoista, jonka jälkeen se laskee yrityksen hiilijalanjäljen. Laskudataa hyödyntämällä voidaan laskea suorien scope1 ja scope 2 päästöjen lisäksi epäsuorat eli ostettujen palvelujen scope 3 päästöt. Palvelu tuottaa kuukausittain automaattisesti hiilijalanjälkiraportin Procountorista löytyvän datan perusteella ja asiakas saa sen käyttöönsä kätevästi suoraan Procountorista. 

Procountoriin integroitu Carbonlinkin hiilijalanjälkilaskuri auttaa asiakkaitamme kehittämään yrityksensä hiilijalanjälkeä dataohjautuvasti.

Carbonlink Oy on Helsingin yliopiston tutkijoiden perustama yritys, jonka toiminnassa on mukana kaksi ilmakehätieteen professoria, Markku Kulmala sekä Tuukka Petäjä. Hiilidata tulee useista eri tutkimukseen perustuvista lähteistä kuten Helsingin Yliopistolta, VTT:ltä, Suomen Ympäristökeskukselta sekä myös kansainvälisesti käytetyltä GHG protokollalta.

Merli Juustila, yksi Carbonlinkin perustajista, täydentää: ”Hiililaskentaa on pitkään tehty käsin eli täyttämällä exceleitä. Nyt kun laskutusjärjestelmät siirtyvät kohti sähköistä laskutusta, niin meillä on mahdollisuus hyödyntää talousdataa myös hiililaskennassa. Työ on vielä alussa, mutta uutta hiilidataa tulee jatkuvasti, kun tarve sille kasvaa kiristyvien vaatimusten myötä. Samoin kun ymmärrämme, miten hiilijalanjälkilaskentaa voi tehdä taloushallinnon kautta, voimme myös olla vaikuttamassa taloushallinnon palvelujen kehittymiseen yhä tarkemmiksi myös hiililaskennan osalta.”

Automaattinen hiilijalanjälkilaskenta toimii sitä paremmin, mitä tarkempaa tietoa yrityksen taloushallinnon järjestelmästä löytyy. Palvelu toimii api-rajapintoja hyödyntäen pilvipohjaisesti. Käytännössä kun työntekijä tekee esimerkiksi kululaskun tai yritys saa ostolaskun Procountoriin, data siirtyy automaattisesti Carbonlinkille, jos Procountori Taloushallinto -ohjelmistoa käyttävä yritys on tilannut palvelun ja avannut api-rajapinnan. Talousdata käsitellään, kategorisoidaan ja pilkotaan osiin, joista tunnistetaan laskun sisältö ja tälle haetaan tällä hetkellä parhaiten tiedossa oleva hiilijalanjälki.

Palvelu tarkentuu koko ajan talousdatan lisääntyessä ja käyttäjien lisääntyessä myös hiilijalanjäljen tunnistus tulee vähitellen tarkemmaksi. Hiilijalanjälkilaskenta pohjautuu useisiin kansainvälisiin standardeihin, joista Carbonlink hyödyntää eniten ISO-14000 -sarjan standardeja. Hiilijalanjälki ilmoitetaan ekvivalentteina (co2e), joka pitää sisällään muutkin kasvihuonekaasut hiilidioksidin lisäksi.

Manuaalisesti konsulttityönä tai yrityksin omin resurssien on mahdollista päästä tarkempaankin lopputulokseen kuin automaattisella laskennalla. Toisaalta automaattisesti laskettua hiilijalanjälkitietoa voi lähteä tarkentamaan manuaalisesti hetikin ja kirjaustapoja voi lähteä kehittämään niin, että algoritmi saa tarkempaa tietoa. Esimerkiksi siten, että matkakulutiedoista käy ilmi, onko automatkat tehty vähäpäästöisesti (esim sähkö, bioetanoli, biokaasu, biodiesel) vai fossiilisilla polttoaineilla. Carbonlinkin ohjelmiston avulla voi porautua tietoihin tarkalla tasolla ja tarkentaa niitä.

Ajan myötä eri yritysten laskutustiedot tulevat hiilijalanjälkilaskennan yleistymisen myös kehittymään siten, että niillä tullaan tuomaan paremmin esille sellaista tietoa, mistä algoritmi pystyy päättelemään hiilijalanjäljen tarkemmin.

Hiilijalanjälkilaskentaa tehdään jatkuvasti lisää, mutta menee vielä vuosia ennen kuin kaikelle mahdolliselle on laskettu hiilijalanjälki. Samalla hiilijalanjälkilaskenta tarkentuu, kun lisää tietoa ja tutkimusta tehdään. Laskuri päivittää jatkuvasti lisää hiilidataa palveluunsa, joten laskurin tarkkuus ja tunnistus paranee myös sitä myötä, kun lisää hiilidataa tulee saataville.

On tärkeää, että odotukset automaattisen hiilijalanjälkilaskennan tarkkuustasosta on realistiset. Maailma on tässä uuden asian äärellä, ja Suomessa olemme tämän kehityksen kärjessä. Hiilijalanjälki on aina arvio ja arvio voi tarkentua kun tutkimus ja tieto asiasta lisääntyy.

Ensimmäinen askel kohti hiilineutraalisuutta on laskea päästöt ja lähteä suunnittelemaan omaa ilmastotiekarttaa kohti hiilineutraalisuutta tai vähähiilistä liiketoimintaa.

Yritysvastuu ja EU:n lainsäädäntöhankkeet

Tähän osioon on poimittu EU:n keskeisimmät vastuullisuuteen liittyvät lainsäädäntöhankkeet, joiden vaikutuksiin suomalaisten pk-yritysten tulee liiketoiminnassaan varautua.

EU:ssa on yritysvastuuseen liittyvien hankkeiden lisäksi ilmastopolitiikan sääntelyuudistuksia, jotka ohjaavat yrityksiä vastuullisempaan toimintaan. 

EU-lainsäädäntö koskee ensisijaisesti suuryrityksiä, mutta regulaation kohderyhmä laajenee vääjäämättä. Isot yritykset ulottavat itseensä kohdistuvat vastuullisuusvaatimukset myös toimitusketjuihinsa eli alihankkijoina ja yhteistyökumppaneina toimiviin pienempiin yrityksiin.

Tässä artikkelissa pääasiallisena lähteenä on käytetty Elinkeinoelämän keskusliiton raporttia

Vastuullisuuden EU-sääntely etenee – mihin pk-yritysten on varauduttava?

Alla on listattu EU:n keskeisimmät vastuullisuushankkeet:

• Taksonomia eli rahoituksen kestävyysluokittelu
  • Yli 500 henkilön pörssiyrityksiltä sekä finanssisektorin toimijoilta edellytetään ilmastovaikutusten raportointia. 
  • Tällä on vaikutusta myös alihankkijoiden valintaan. 
  • Rahoituksen hinta ja saatavuus riippuu enenevästi myös ilmastovaikutuksista.
  • Ilmaston jälkeen laajenee muihinkin kestävyyden osa-alueisiin.
• Kestävyysraportointi
  • Lakisääteinen velvollisuus julkaista yritysvastuuraportti osana toimintakertomusta.
  • Entistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat raportointivelvoitteet.
  • Koskee aluksi vain suuria yrityksiä mutta laajenee vaiheittain myös pk-sektoriin.
• Yritysvastuulaki
  • Yrityksiä velvoitetaan huolehtimaan myös alihankkijoittensa toiminnan kestävyydestä.
  • Päähuomio EU:n ulkopuolelle ulottuvissa toimitusketjuissa.
  • Due diligence = ’asianmukaisen huolellisuuden’ velvoite yritysvastuuta koskien.
• Lisäksi monia muita hankkeita vastuullisuuteen ja kestävyyteen liittyen
  • Pakkotyön ehkäisy, työntekijän oikeudet ja tasa-arvo, palkka-avoimuus, minimipalkka, alustatalous, kriteerejä viherpesun ja harhaanjohtavan ympäristöväittämien ehkäisemiseksi ym.
  • Ilmastopolitiikka (EU:n Green Deal ym.).

Taksonomia eli rahoituksen kestävyysluokittelu

Kestävän rahoituksen taksonomiaksi kutsutussa lainsäädännössä kyse on kyse EU:n rahoitusjärjestelmän reformista, jossa kytketään yhteen yritysten rahoitus sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden toimeenpano. Tavoitteena on suunnata pääomia kestävään liiketoimintaan ja vihreään talouteen.

Taksonomia on osa EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaa, jossa on määritelty myös vuonna 2021 voimaan tullut rahoituslaitoksia koskeva kestävän rahoituksen regulaatio, SFDR. SFDR, eli säädös ilmoitusvelvollisuudesta vaikuttaa välillisesti kaikkiin rahoitusta nostaviin tai sitä tavoitteleviin yrityksiin, ja se edellyttää rahoituslaitoksia selvittämään rahoittamiensa kohteiden taksonomiakelpoisuuden.

EU-taksonomian tavoitteena on tunnistaa, kuinka suuri osuus yrityksen toiminnasta vastaa EU:n kuutta ympäristötavoitetta.

Taksonomialuokittelun osa-alueet (EU:n ympäristötavoitteiden mukaisesti):

1. Ilmastonmuutoksen hillitseminen
2. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
3. Veden ja meren luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu (kriteeristö määrittelemättä)
4. Siirtyminen kiertotalouteen (kriteeristö määrittelemättä)
5. Saastuttamisen ehkäiseminen ja vähentäminen (kriteeristö määrittelemättä)
6. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu sekä ennallistaminen (kriteeristö määrittelemättä)

• Mitä vihreämpi investointihanke, sitä helpommin ja edullisemmin yritys saa jatkossa rahoitusta.

• Taksonomia-arviointia varten yrityksiä velvoitetaan tuottamaan taloudellisen tilinpäätöksen rinnalla eräänlaista ’ympäristökirjanpitoa’ omasta toiminnastaan ja hankkeistaan. Myös rahoittajilta itseltään vaaditaan taksonomian mukaista raportointia niiden sijoituskannan ilmastovaikutuksista.
• Huom: taksonomia ei itsessään rajaa mitään yritystoimintaa rahoituksen ulkopuolelle. Hankkeet voivat saada rahoitusta jatkossakin, vaikkei niitä hyväksyttäisi taksonomialuokittelun piiriin. Joskin eräät merkittävät suomalaispankit ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne jatkossa rahoita fossiili- investointeja. 

Taksonomia on astunut vuonna 2022 voimaan koskien yli 500 hengen pörssiyhtiöitä niiden ilmastovaikutusten osalta. Vuonna 2023 ne raportoivat ensimmäistä kertaa, kuinka niiden toiminnot täyttävät ilmastonmuutosta koskevat taksonomiakriteerit.

Sama aikataulu koskee finanssialaa eli pankkeja, vakuutus- yhtiöitä ja varainhoitajia, joiden on raportoitava omasta laina- ja sijoitussalkustaan taksonomiasääntelyn edellyttämällä tavalla.

Keskustelua käydään taksonomiavelvoitteen ulottamisesta myös alle 500 hengen yrityksiin. Epäsuorasti taksonomia vaikuttaa joka tapauksessa pk-sektoriinkin: taksonomia ohjaa suuryrityksiä kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös alihankkijoittensa ympäristöjalanjälkeen. 

Voimassa ovat vasta ilmastonmuutosta koskevat kriteerit (2023). Kaikkia muita ympäristötavoitteita kuten biodiversiteettiä koskevia kriteereitä valmistellaan parhaillaan Euroopan komission asiantuntijatyöryhmässä.

Miten pk-yritys voi varautua SFDR:n ja rahoituksen kestävyysluokitteluun?

Taksonomia velvoittaa pankit ja rahoituslaitokset julkistamaan tietoja lainakantojen ja sijoitusten kestävyydestä. Tällä on väistämättä vaikutuksia niiden asiakkaisiin.

Myös pk-yrityksen on varauduttava siihen, että luotonmyöntökriteerinä käytetään jatkossa esimerkiksi hiilijalanjälkeä. On hyvä kartoittaa ja dokumentoida ennakoivasti vastuullisuustoimien nykytilaa, mittareita ja tavoitteita koskevaa tietoa.

Kestävyysraportoinnin direktiivi

Kuten aiemmin mainitsin, tälläkin hetkellä kansallinen kirjanpitolaki edellyttää EU-sääntelyn perusteella sitä, että suuryritykset raportoivat tilinpäätöksen rinnalla ns. ei-taloudellista informaatiota, eli yritysvastuun asioista.

Yritykset ovat tähän (2023) asti voineet vaikuttaa itse siihen, mitkä ovat juuri omalle yritykselle keskeisimpiä raportoitavia asioita. Jatkossa tämä joustava harkintavalta poistuu ja linjaus on tiukempi.

Jo hyväksytty kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) asettaa vastuullisuusraportoinnille uusia vaatimuksia. Jatkossa yritysten raportointivelvollisuus yhdenmukaistuu ja tarkentuu. CSRD:n mukaista raportointia kutsutaan kestävyysraportoinniksi.

Raportoinnin konkreettisemman sisällön määrittelee kestävyysraportoinnin standardi (ESRS, European Sustainability Reporting Standards). Raportoitavat aihepiirit liittyvät ympäristön ohella sosiaalisiin vaikutuksiin kuten työoloihin, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin sekä myös yrityksen hallintokäytäntöihin, kuten riskienhallintaan ja sisäiseen tarkastukseen. Standardi pitää sisällään myös täsmennyksiä eri toimialoja ja myös pk-sektoria varten.

PK-sektorille työstetään myös kevyempää VSRS (Voluntary Sustainability Reporting Standard) -standardia. Erityisesti suurempien yritysten toimitusketjuissa olevien pk-yritysten kannattaa kuitenkin jo nyt huolehtia, että ovat houkuttelevia toimittajia jatkossakin. Kun iso yritys, jonka alihankkijana tietty pk-yritys toimii, alkaa raportoimaan ESRS:n mukaisesti, tarkoittaa se esimerkiksi, että kyseisen ison yrityksen tulee raportoida hiilijalanjäljestä myös oleellisen toimitusketjunsa osalta. Tällöin pk-yritykset, jotka voivat toimittaa tällaiselle yritykselle hiilijalanjälkitietonsa, ovat arvatenkin houkuttelevampia alihankkijoita ja iso yritys luopuu sellaisista alihankkijoista, jotka eivät täytä tältä osin heidän uusia vaatimuksiaan.

Erillisen julkaisun sijaan kestävyysraportti tulee sisällyttää osaksi tilinpäätöksen toimintakertomusta. Kestävyysraportin tiedot tulee myös varmentaa tilintarkastajalla tai muulla virallisella taholla.

Keitä CSRD-direktiivi koskee ja millä aikataululla?

Kestävyysraportointidirektiivin sisältö on hyväksytty ja sen velvoitteet tulevat voimaan vaiheittain eri kokoisille yrityksille:

VAIHE 1:

Kohderyhmänä yli 500 hengen pörssiyhtiöt, jotka jo tälläkin hetkellä raportoivat kirjanpitolain mukaan ei-taloudellisista tiedoistaan. Ne tuottavat uuden direktiivin mukaisen kestä- vyysraportin ensimmäistä kertaa vuonna 2025, koskien vuoden 2024 tietoja.

VAIHE 2:

Kestävyysraportointi laajenee koskemaan pörssiyritysten ohella yrityksiä, jotka täyttävät vähintään kaksi seuraavista ehdoista:

• Vähintään 250 työntekijää

• Vähintään 40 miljoonan euron liikevaihto

• Vähintään 20 miljoonan euron tase.

Nämä yritykset tulevat kestävyysraportoinnin piiriin vuonna 2026 siten, että raportointi tulee tehdä vuoden 2025 tiedoista.

VAIHE 3:

Komissio tulee vielä erikseen pohtimaan tulevaisuudessa, onko näitä raportointivelvoitteita syytä laajentaa koskemaan myös pieniä yrityksiä. EK:n mukaan komission tulisi toimittaa raportti parlamentille ja neuvostolle direktiivin mahdollisista uudistustarpeista vuonna 2029.

Miten pk-yritys voi varautua? Mitä kannattaa tehdä jo nyt?

Lakisääteinen kestävyysraportointi voidaan ulottaa jatkossa myös pienempiin pk-yrityksiin.

Uuden raportointijärjestelmän kehittäminen on yritykselle monivuotinen vaativa hanke. Valmiuksien rakentaminen kannattaa siis aloittaa ajoissa. Kestävyysraportointia saattavat edellyttää myös muut sidosryhmät kuten vaikkapa rahoittajat, sijoittajat ja asiakkaat. 

Esimerkiksi kestävyysraportoinnissa keskeisen hiilijalanjälkitiedon kerääminen automaattista hiilijalanjälkilaskentaa hyödyntäen on helppo ja edullinen tapa aloittaa varautuminen jo hyvissä ajoin.

EU:n yritysvastuulaki

EU:n yritysvastuulakihanke kulkee nimellä Corporate Sustainability Due Diligence Directive eli kestävää yritystoimintaa koskevan huolellisuusvelvoitteen direktiivi.

Komissio esitti uutta yritysvastuulakia helmikuussa 2022. Esityksen keskeinen sisältö liittyy kansainvälisiin toimitusketjuihin. Uusi sääntely asettaa yrityksille velvollisuuksia ehkäistä, tunnistaa, ratkaista ja kantaa vastuuta toimitusketjunsa haitallisista vastuullisuusvaikutuksista. Tavoitteena on kitkeä eritoten kehittyviä maita koskevia ympäristö- ja ihmisoikeusrikkomuksia, kuten pakkotyö tai lapsityövoiman käyttö. 

Keskeinen kysymys liittyy EU:n rajat ylittäviin toimitusketjuihin: miten laajasti yritysten pitäisi kantaa vastuuta oman suoran toimintansa ohella alihankintaketjun muiden yritysten toimista. Äärimmillään eurooppalainen yritys voi joutua vastuuseen myös alihankintaketjunsa heikoimpien lenkkien laiminlyönneistä kaukana lähtömaissa.

Toteutuessaan direktiiviesitys puuttuisi ennaltanäkemättömällä tavalla yhtiöiden hallinnointiin ja johtamiseen. Lainsäädäntö velvoittaisi jatkossa siihen, että yrityksen liiketoimintamalli ja strategia ovat yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Lakiesitys lisäisi myös yhtiön johdon huolellisuusvelvoitteita ja juridista vastuuta sekä osallistaisi eri sidosryhmiä yhtiöiden päätöksentekoon. 

Keitä EU:n yritysvastuulaki koskee? 

EU:n yritysvastuulain valmistelun ratkaisevat päätösvaiheet ovat vasta edessä, eikä lopullista sisältöä tai kohderyhmää vielä tiedetä. 

Komission esittämä yritysvastuudirektiivi koskisi:

• Suuria yrityksiä (liikevaihto yli 150 miljoonaa euroa ja vähintään 500 työntekijää) 
• Keskisuuria yrityksiä (liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa ja vähintään 250 työntekijää), jotka toimivat seuraavilla riskitoimialoilla:
  • Tekstiiliteollisuudessa 
  • Maa- ja metsätaloudessa
  • Kaivannais- ja fossiilienergiateollisuudessa 
• EU:n ulkopuolisia yrityksiä, joiden liikevaihto EU:n alueella ylittää 150 miljoonaa euroa (riskitoimialoilla 40 miljoonaa euroa). 

Komissio on esittänyt direktiivin ulottamista myös rahoitussektoriin, joka on jo valmiiksi raskaasti säädelty. Jos näin käy, heijastuvat vaikutukset välillisesti myös pankkien ja rahoituslaitosten asiakkaisiin. 

Milloin EU:n yritysvastuulaki astuu voimaan? 

Mikäli käsittely jäsenmaiden ja parlamentin toimesta etenisi ripeästi, voisi sitä koskeva suomalainen lainsäädäntö olla voimassa mahdollisesti vuonna 2025.

Mitä tarkoittaa pk-yrityksille? Miten pk-yritys voi varautua? 

On vaikeaa arvioida, miten ja milloin EU:n yritysvastuulakia tullaan mahdollisesti ulottamaan pienempiin pk-yrityksiin. 

Lainsäädännön etenemisestä riippumatta suuri trendi on kuitenkin selvä: suuryrityksistä alkaen eri toimijat haluavat hallita toimitusketjuaan entistä huolellisemmin. Ne haluavat varmistua siitä, että alihankkijat ja muut liikekumppanit toimivat yhtä kestävästi ja eettisesti kuin ne itse. 

Toimitusketjuanalyysi on pk-yrityksille hyödyllinen keino selvittää, missä määrin se saattaa itse tulevaisuudessa kohdata EU:n yritysvastuulain vaikutuksia: 

• Sisältääkö oma toimitusketju EU:n ulkopuolelle ulottuvia alihankintaportaita? Mitä riskejä niiden toimijoihin ja tuotantotapoihin mahdollisesti liittyy vastuullisuuden näkökulmasta?
• Voiko oma yritys päätyä asiakkaansa kautta osaksi globaalia toimitusketjua – nyt tai tulevaisuudessa? Voiko asiakas olla parin vuoden päästä EU:n yritysvastuulain piirissä? Kuinka yritys pystyy todentamaan oman tuotantonsa vastuullisuuden? Millaista raportointitietoa yrityksen tulisi tätä varten tuottaa? 
• Edellä mainitut seikat korostavat vastuullisen liikekumppanin valinnan merkitystä.

Yritysten välisiä vastuita säädellään jo nyt kansallisella lainsäädännöllä, eikä EU:n tuleva yritysvastuudirektiivi syrjäytä esimerkiksi Suomessa noudatettavaa tilaajavastuulakia. EU-lain velvoitteet kohdistuvat eritoten kansainvälisiin toimitusketjuihin.

Monenlaisia työkaluja tarjolla vastuullisuustyön tueksi

Jo aiemmin artikkelissa mainitsin automaattisen hiilijalanjälkilaskurin sekä Verified AML-työkalun, joka auttaa täyttämään rahanpesulain velvoitteet ja KYC-vastuun (Tunne asiakkaasi -velvoite). Erityisesti PK-yrityksille suunnattu Aila Kestävyysraportointityökalu ohjeistaa pk-yritystä kestävän kehityksen eri aihealueiden läpikäymisessä ja raportoinnissa.

Monenlaisia viitekehyksiä ja apuvälineitä on kehitetty auttamaan yrityksiä kehittämään vastuullisuuttaan systemaattisesti ja mittaamaan sen vaikutuksia. Ne myös tukevat yrityksiä viestimään vastuullisuusasioistaan selkeästi ja läpinäkyvästi, mikä edistää sidosryhmien luottamusta ja yrityksen mainetta.

Kohderyhmänä alla listatuissa standardeissa on ensisijaisesti suuremmat yritykset, mutta esimerkiksi WWF Green Office -sertifikaatti sopii myös pienemmille yrityksille.

Monet isommat yritykset ovat asettaneet ja sitoutuneet kunnianhimoisiin kestävyystavoitteitteisiin, ja viestivät niistä osallistumalla tunnettuihin kansainvälisiin ohjelmiin ja aloitteisiin.  

• UN Global Compact on YK:n vuonna 2000 perustama vapaaehtoinen, maailman suurin yritysvastuuta edistävä globaali aloite sekä yrityksille että muille organisaatioille. Se tarjoaa jäsenilleen vastuullisuuden viitekehyksen, jonka periaatteet ja tavoitteet tunnetaan kaikkialla maailmassa. Global Compact -aloitteen allekirjoittajayhteisöjen on raportoitava edistymisestään vuosittaisella CoP-raportilla.
• Kansainvälinen Science Based Targets -aloite (SBTi) ajaa kunnianhimoisia ilmastotekoja. Vuonna 2015 perustettu Science Based Targets Initiative (SBTi) on kansainvälinen ilmastoaloite, jonka taustalla vaikuttavat Maailman luonnonvarainstituutti WRI, Maailman luonnonsäätiö WWF, YK:n Global Compact -aloite ja Carbon Disclosure Project (CDP). Aloitteeseen sitoutuneet yritykset asettavat toiminnalleen tieteeseen perustuvat Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset päästövähennystavoitteet. Suomesta on tässä aloitteessa mukana jo yli 60 yritystä, joista suurin osa on teollisuusalan yrityksiä.
• ISO 14001 on kansainvälinen standardi ympäristöjärjestelmien hallintaan. Se on myös yksi käytetyimmistä vastuullisuusstandardeista ja heti ISO 9001 eli laadunhallinnan standardin jälkeen Suomen yleisin. Vuonna 2021 Suomessa oli 1659 ISO 14001 sertifioitua yritystä. Standardin avulla yritykset voivat hallita ympäristöriskejä, vähentää ympäristövaikutuksiaan ja parantaa ympäristösuorituskykyään.
• ISO 26000: yhteiskuntavastuun standardi auttaa yrityksiä tunnistamaan ja hallitsemaan vaikutuksiaan yhteiskunnassa ja edistämään kestävää kehitystä. Se käsittelee yhteiskuntavastuun aiheita, kuten ihmisoikeudet, työolosuhteet, ympäristövaikutukset ja korruption torjunta ISO 26000:n mukaiset yritysten ja organisaatioiden sosiaalisen vastuun seitsemän periaatetta ovat seuraavat: Vastuullisuus, avoimuus, eettinen käyttäytyminen sekä sidosryhmien, oikeusvaltioperiaatteen, kansainvälisten käyttäytymisnormien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.SA8000 on kansainvälinen sosiaalisen vastuun standardi, joka on kehitetty auttamaan yrityksiä varmistamaan, että he noudattavat eettisiä ja sosiaalisia käytäntöjä kaikissa liiketoiminnan näkökohdissaan. Standardi kattaa työntekijöiden oikeudet, työpaikan turvallisuuden ja terveyden, syrjinnän vastaisuuden ja ympäristönäkökohdat.
• ISO 45001 on kansainvälinen standardi, joka määrittelee vaatimukset työterveys- ja turvallisuusjärjestelmän luomiselle ja ylläpidolle. Standardi auttaa yrityksiä varmistamaan, että työntekijät ovat turvassa ja terveitä työpaikalla. Työterveys- ja turvallisuusasiat ovat tärkeä osa yritysten vastuullisuutta ja kestävää kehitystä. Yli 2,7 miljoonaa työntekijää kuolee vuosittain työperäisten tapaturmien tai sairauksien seurauksena. Tämän vuoksi on tärkeää, että yritykset kehittävät ja ylläpitävät järjestelmiä, jotka auttavat ehkäisemään tällaisia onnettomuuksia. 
• ISO 20400 on kansainvälinen standardi, joka keskittyy kestävän hankinnan periaatteisiin ja käytäntöihin. Standardi auttaa yrityksiä ja organisaatioita tekemään hankintoja, jotka ovat kestäviä ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta.
• Green Office on ympäristösertifiointiohjelma, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja ympäristövastuullisuutta työpaikoilla. Ohjelma tarjoaa työkaluja ja ohjeita yrityksille ja organisaatioille kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Green Office -ohjelman vaatimukset perustuvat ympäristöjärjestelmän hallintaan. Yritysten tulee laatia ympäristöpolitiikka, joka kuvaa yrityksen sitoutumista ympäristövastuullisuuteen. Lisäksi yritysten tulee suorittaa ympäristökartoitus, jossa arvioidaan ympäristövaikutukset ja laaditaan suunnitelma ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

• Johtaminen ja raportointi
• Lainsäädäntö ja verotus
• Tilitoimisto
• Yrityksille

Eija Kaarto

Eijalla on vuosien työkokemus erityisesti PK-yrityksille suunnattujen konsultointi- ja järjestelmäpalveluiden kehittämisestä. Eija on myös koko pitkän työuransa ajan vastannut laadukkaiden palveluiden toimittamisesta erikokoisille yrityksille.