Palkkalaskelma – mistä se koostuu ja mitä sen termit tarkoittavat?

Työsopimuslain mukaan työnantajan on annettava työntekijälle palkkalaskelma, jotta tämä voi tarkistaa palkanmaksun oikeellisuuden.

Palkkalaskelma on yksityiskohtainen kuvaus työntekijän palkanmaksusta tietyltä ajalta, yleensä kuukaudelta. Se antaa tiedot työntekijän ansaitsemasta palkasta, mahdollisista lisistä sekä palkasta tehdyistä vähennyksistä.

Samaa tarkoittavat myös termit palkkakuitti, palkkatodistus, tilinauha tai palkkakuitti.

Palkkalaskelma tarjoaa työntekijälle tärkeää tietoa palkanmaksusta ja sen eri osa-alueista. Se auttaa ymmärtämään, kuinka paljon ja mistä syistä palkasta on tehty vähennyksiä. 

Palkkalaskelman termit voivat saada pään pyörälle, jolloin palkkakuitti jää helposti tarkistamatta. Tämän artikkelin luettuasi ymmärrät, mistä palkkalaskelma koostuu ja mitä siinä esiintyvät termit tarkoittavat.

Mitä palkkalaskelma sisältää?

Palkkalaskelman tulee selkeästi osoittaa työntekijän tienestit palkanmaksukauden aikana. Työsopimuslain mukaan palkkalaskelmassa tulee olla tiedot palkan suuruudesta sekä sen laskentaperusteista.

Palkan laskentaperusteisiin kuuluvat esimerkiksi:

• Työtunnit ja tuntipalkka, jotka on tehty palkanmaksukauden aikana.
• Lisien, kuten iltalisän tai yötyölisän, määrä ja niihin oikeuttavien tuntien määrä.

Suomen standardoimislautakunnan standardia voidaan käyttää apuna palkkalaskelman tietojen määrittelyssä. Sen mukaan palkkalaskelmaan pitää kirjata:

• Työntekijän nimi, ammattinimike ja syntymäaika
• Työnantajan nimi ja työpaikan sijaintipaikkakunta
• Työsuhteen aloitus- ja mahdollinen lopetuspäivä
• Ennakonpidätyksen alainen palkka edelliseltä kalenterivuodelta, kuluvalta kalenterivuodelta sekä viimeiseltä palkanmaksukaudelta
• Palkanmaksukauden ajanjakso
• Viimeisen palkanmaksukauden aikana toimitettu ennakonpidätys
• Lisät, jotka on maksettu vuoro- tai kausityöstä viimeiseltä palkanmaksukaudelta
• Lomaraha ja lomakorvaukset, jotka on maksettu palkanmaksun yhteydessä.

Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin on myös työnantajan tai muun suorituksen maksajan vastuulla. Jos tiedot eivät näy tulorekisterissä, työntekijän on hyvä tarkistaa työnantajalta tai muulta maksajalta, onko tiedot ilmoitettu tulorekisteriin. Työnantajalla on lisäksi velvollisuus korjata virheelliset tiedot tulorekisterissä.

Työsopimuslain mukaan palkkalaskelmassa tulee olla tiedot palkan suuruudesta sekä sen laskentaperusteista.

Palkkalaskelma on välttämätön dokumentti työntekijälle, kun hän hakee esimerkiksi sosiaalietuuksia, kuten työttömyyskorvausta. Sitä voidaan tarvita myös esimerkiksi vuokra-asuntoa tai asuntolainaa haettaessa.

Palkkalaskelma työsuhteen päättyessä

Työsuhteen päättyessä palkanmaksukausi myös päättyy. Riippumatta työsuhteen aikana noudatetusta palkanmaksukaudesta, työntekijän saatavat erääntyvät työsuhteen loppumispäivänä.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet palkanmaksupäivän sijoittuvan palkanmaksukauden päättymisen jälkeiseen aikaan tai työehtosopimuksessa on sovittu palkan laskenta-ajasta, tätä sopimusta voidaan noudattaa myös työsuhteen päättyessä. Tällöin palkanmaksupäivä on sovittuna ajankohtana työsuhteen lopettamisen jälkeen.

Palkkalaskelman termit tutuiksi

Rahapalkka, ennakonpidätys, työttömyysvakuutusmaksu… Palkkalaskelma vilisee kirjanpidon ammattislangia, josta voi olla vaikeaa ottaa selkoa. Avaan seuraavaksi yleisimpiä palkkalaskelman termejä ja mitä ne tarkoittavat.

Kuukausipalkka

Kuukausittainen palkkasumma, jonka kuukausipalkkainen työntekijä saa tekemästään työstä normaalin työajan perusteella.

Rahapalkka

Rahapalkka koostuu kaikista rahasuorituksista, jotka työntekijä saa. Se sisältää kuukausipalkan sekä mahdolliset lisäkorvaukset, kuten lisät, ylitöistä saadut korvaukset, vuosilomapalkan ja lomarahan. Ennakonpidätys ja muut sivukulut vähennetään rahapalkan summasta.

Bruttopalkka

Bruttopalkka on rahapalkan ja luontoisetujen yhteenlaskettu summa. Bruttopalkka muodostaa henkilön verotuksen perustan, minkä perusteella ennakonpidätykset ja sivukulut lasketaan ja vähennetään rahapalkasta.

Nettopalkka

Nettopalkka on se palkan määrä, jonka työntekijä saa, kun ennakonpidätys ja muut sivukulut on jo vähennetty palkkasummasta.

Ennakonpidätys

Ennakonpidätys koostuu seuraavista eristä: kunnallisvero, valtion tulovero, sairausvakuutusmaksu, mahdollinen kirkollisvero sekä yleisradiovero tai Ahvenanmaan mediamaksu. Näiden perusteella lasketaan ennakonpidätysprosentti, jonka mukaisesti ansiotuloa verotetaan. Mikäli työntekijä ei ole antanut verokorttia, ennakonpidätys tehdään 60 prosentin suuruisena.

Ennakonpidätys perustuu aina arvioon. Jos on vuoden aikana maksanut liian vähän veroa ansioihin nähden, puuttuva osuus tulee maksettavaksi jäännösverona eli niin kutsuttuina mätkyinä. Ylimääräisesti maksettu vero palautetaan työntekijälle veronpalautuksena.

Palkkalaskelmasta ilmenee, millä veroprosentilla ennakonpidätys on suoritettu. Palkka verotetaan ennakonpidätysprosentin mukaisesti siihen asti, kunnes verokorttiin merkitty tuloraja ylittyy. Tulorajan ylittävältä osalta ennakonpidätys suoritetaan käyttäen lisäprosenttia.

Työeläkemaksu

Työeläkkeiden rahoitus perustuu suurimmaksi osaksi työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamiin työeläkemaksuihin, mutta myös valtio osallistuu näiden kustannusten kattamiseen. Työeläkemaksun määrä vaihtelee eri aloilla. Vuonna 2024 yksityisalojen työntekijöiden eläkelain eli TyEL:n mukaisen työeläkemaksun keskimääräinen suuruus on arviolta 24,81 prosenttia työntekijälle maksettavasta palkasta. Tästä keskimääräinen työnantajan osuus on arviolta 17,34 prosenttia ja työntekijän osuus on 7,15 tai 8,65 prosenttia riippuen työntekijän iästä. Työntekijät, jotka ovat iältään 53-62 vuotta, maksavat suurempaa työeläkemaksua, koska heidän eläkekertymänsä on suurempi.

Työttömyysvakuutusmaksu

Aikuiskoulutustuen ja työttömyysturvan rahoitus tulee osittain työntekijöiden ja työnantajien suorittamista työttömyysvakuutusmaksuista. Vuonna 2024 työntekijältä peritään 0,79 prosentin suuruinen maksu. Maksuperusteena oleva velvollisuus koskee 18-64-vuotiaita työssäkäyviä ihmisiä.

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu

Sairausvakuutus on sosiaaliturvan tärkeä elementti. Sen rahoituspohja koostuu kahdesta osasta: sairaanhoitovakuutuksesta ja työtulovakuutuksesta. Työtulovakuutus kattaa ne sairausvakuutus- ja kuntoutusetuudet, joiden suuruus määräytyy palkka- ja yrittäjätulojen perusteella ja jotka ovat suorassa yhteydessä työntekoon tai yrittäjätoimintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi sairauspäiväraha ja vanhempainpäiväraha.

Lomaraha

Työehto- tai työsopimuksessa määritelty ylimääräinen etuus, joka suoritetaan työntekijälle päällekkäin vuosilomapalkan kanssa. Toisin kuin lomaltapaluurahassa, lomarahaa voidaan saada ilman vaatimusta palata töihin loman päätteeksi.

Lomaraha on tyypillisesti noin puolet lomakauden palkasta. Monilla työpaikoilla on mahdollista muuntaa lomaraha vapaapäiviksi, jolloin työntekijä voi nauttia pidemmästä loma-ajasta. Lue artikkelimme vuosilomalaista ja lomapalkan laskemisesta.

Lomaltapaluuraha

Työehto- tai työsopimuksessa määritelty ylimääräinen korvaus, joka suoritetaan työntekijälle yhdessä vuosilomapalkan kanssa. Sen määrä on tyypillisesti noin puolet lomakauden palkasta. Lomaltapaluurahan saaminen edellyttää, että työntekijä palaa töihin loman päätyttyä.

Sopimuksen mukaan työntekijälle voidaan maksaa joko lomaraha tai lomaltapaluuraha. Molempien maksaminen on harvinaista.

Vuosilomapalkka

Vuosilomalta saatava korvaus, joka yleensä vastaa sitä summaa, jonka työntekijä tienaisi työssä ollessaan. Vuosilomapalkka suoritetaan tyypillisesti ennen loman alkua.

Ravintoedun korvaus rahana

Yleisesti ottaen työntekijä voi käyttää luontoisetujaan myös vuosilomansa aikana. Verohallinnon ohjeistuksen mukaisesti ravintoetu tarjotaan kuitenkin vain työpäivinä, joten lomapäiviltä työnantaja maksaa ravintoedun arvon rahallisena korvauksena työntekijälle.

Lounasvähennys

Työntekijän nettopalkastaan työnantajalle maksama määrä, joka vastaa ravintoedun verotusarvoa. Tällöin työntekijälle ei synny veronalaista ravintoetua.

Vuonna 2024 ravintoedun verotusarvo on vähintään 8,50 euroa ja korkeintaan 13,50 euroa. Työnantaja kustantaa enintään 25 prosenttia lounaan hinnasta, ja työntekijän osuus on 75 prosenttia tai vähintään 8,50 euroa.

Esimerkiksi, jos lounas maksaa 9,00 euroa, työnantajan osuus on 0,50 euroa, jotta työntekijän osuus täyttäisi verotuksessa määrätyn 8,50 euron alimman summan. Jos lounas maksaa 12 euroa, työnantajan osuus on 3,00 euroa, mikä on 25 prosenttia.

Matkapuhelinetu

Verotettava etu ei synny itse puhelimesta, vaan se lasketaan työnantajan maksaman puhelinliittymän mukaan. Matkapuhelinetu kattaa niin kotimaisten kuin ulkomaisten puheluiden, tekstiviestien sekä multimediaviestien kohtuulliset kulut. Työnantaja voi asettaa puhelinlaskuille euromääräisen maksimisumman, jonka ylittävän osan työntekijä on velvollinen maksamaan itse.

Artikkelin lähteenä on käytetty Ekonomi-lehden (2/2023) artikkelia Palkkalaskelman termit tutuiksi.

• Yleinen

Viimeisimmät:

• Modernilla toiminnanohjausjärjestelmällä ketteryyttä taloushallintoon 
• Sopimusoikeuden ABC – 6 vinkkiä, joilla vältät sopimisen sudenkuopat
• Ilmainen kirjanpito-ohjelma – lataa Excel-pohja yhdenkertaiseen kirjanpitoon
• Vastuullisuus ja ESG-raportointi murroksessa – mihin yritysten on varauduttava?
• Tietosuojaselosteen laatiminen – lataa malli Sopimuskoneesta
• Lomautusilmoitus työntekijälle – miten lomautuksesta ilmoittaminen tapahtuu?
• Sähköinen allekirjoitus tutuksi – mitä sillä tekee ja miten saat sen käyttöösi

Aiheittain:

• Johtaminen ja raportointi ( 17 )
• Lainsäädäntö ja verotus ( 29 )
• Procountor ( 18 )
• Rahoitus ( 4 )
• Sähköinen taloushallinto ( 17 )
• Tilitoimisto ( 29 )
• Yhdistyksille ( 8 )
• Yleinen ( 5 )
• Yrityksille ( 59 )