Toiminimen verotus käytännössä

Verotus ja sen ymmärtäminen on tärkeä osa yritystoimintaa. Toiminimen verotus kiinnostaa erityisesti yksinyrittäjiä ja kevytyrittäjiä, sillä toiminimi – eli verottajan termein liikkeen- tai ammatinharjoittaja eli yksityinen elinkeinonharjoittaja – on suosittu yritysmuoto yrittäjätaipaleen alussa. Onhan verotuksen yksinkertaisuus yksi toiminimiyrittäjyyden eduista.

Tässä artikkelissa käymme läpi, miten toiminimen verotus käytännössä toimii: toiminimen verotukset perusteet, kuinka toiminimen veroilmoitus tehdään, mitä verovähennyksiä toiminimi voi tehdä ja miten toiminimen ennakkoverot määräytyvät.

Toiminimiyrittäjän tärkeimmät verot ovat arvonlisävero ja tulovero, jota maksetaan ennakkoveroina.

Arvonlisävero (ALV) maksetaan, kun yritys myy tuotteita tai palveluita. Yrittäjä saa vähentää omien ostojensa arvonlisäverot myynneistä kertyneestä ALV:stä, ja jäljelle jäävä erotus tilitetään verottajalle.

Toiminimen tuloveron yrittäjä maksa yrityksen tekemän tuloksen perusteella ja yrittäjä maksaa sen ennakkoveroina.

Miten toiminimen verotus toimii?

Toiminimen arvonlisävero ja sen laskeminen

Käydään ensin läpi toiminimen arvonlisävero. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on arvonlisäverovelvollisia. Arvonlisäverovelvollisen yrityksen – yhtiömuodosta riippumatta – pitää rekisteröityä Verohallinnon alv-rekisteriin. Poikkeuksen arvonlisäverovelvollisuuteen tekevät pienet (liikevaihto alle 20 000 € vuodessa) sekä tietyillä toimialoilla toimivat (esim. terveyden- ja sairaanhoito tietyin rajauksin) yritykset.

Arvonlisäverokausi on isommilla yrityksillä kalenterikuukausi, pienillä se voi olla myös neljännesvuosi tai vuosi.

Esimerkki: Miten toiminimen verottajalle maksama arvonlisävero määräytyy?

• Yrittäjän palvelumyynti kuukaudessa on 2 520 €. Tähän summaan sisältyy 25,5 % arvonlisävero. Palvelun veroton hinta on 2 000 € arvonlisäveron ollessa 520 €.
• Saman kuukauden aikana yrittäjän palveluostot ovat 630 € (sis. alv. 25,5 %). Näistä ostoista arvonlisäveron osuus on 128 €.
• Verottajalle tilitettävä arvonlisävero kuukauden osalta = 520 € (myynnistä) – 128 € (ostoista) = 392 €.

Oletetaan, että samaisen toiminimiyrittäjän arvonlisäverolliset myynnit ovat verovuoden aikana samat joka kuukausi. Tällöin arvonlisävero vuodessa on:

• Myynnit yhteensä: 2 520 € × 12 = 30 240 €
• Ostot yhteensä: 630 € × 12 = 7 560 €
• ALV myynneistä: 520 € × 12 = 6 240 €
• ALV ostoista: 128 € × 12 = 1 536 €
• Tilitettävä ALV vuodessa = 6 240 € – 1 536 € = 4 704 €

Tässä tapauksessa kun 30 000 € liikevaihtoraja ylittyy, toiminimen arvonlisäveron verokausi on kalenterikuukausi tai neljännesvuosi.

Mitä jos toiminimiyrittäjän arvonlisäverovelvollisuusraja ylittyy kesken vuoden?

Toiminimiyrittäjä voi arvioida liikevaihdon jäävän alle 20 000 euron eikä ilmoittaudu ALV-rekisteriin. Jos kysyntä kuitenkin kasvaa ja raja ylittyy kesken vuoden, arvonlisäveroa maksetaan vain ylimenevästä osasta – ei koko liikevaihdosta.

Esimerkki: ALV-velvollisuus yllättäen

• Myynti tammi–kesäkuu: 9 600 €
• Myynti heinä–joulukuu: 13 200 €
• Vuoden kokonaismyynti: 22 800 € → 20 000 € raja ylittyy

Arvonlisäveroa maksetaan ylittävästä summasta, joten tässä tapauksessa kokonaismyynnistä 22 800 € lasketaan ylittävä osuus 22 800 € – 20 000 € = 2 800 €. Tästä ALV-osuus on 714 €. Yrittäjä joutuu siis maksamaan tämän summan verottajalle omasta katteestaan, sillä yleensä sen veloittaminen asiakkailta erikseen jälkikäteen on mahdotonta.

Arvonlisäverotus ulkomaankaupassa

Kun toiminimi tekee kauppaa ulkomaisten tahojen kanssa, arvonlisävero määräytyy myyntimaan perusteella, eikä aina ole itsestään selvää, kuka lopulta arvonlisäveroa maksaa ja mihin. EU:n sisäisiin ja EU:n ulkopuolisiin liiketoimiin liittyy eroja, jotka on hyvä hallita. Samoin on tavara- ja palvelumyynnin erojen kanssa. Näissä tilanteissa kannattaa aina kääntyä osaavan taloushallinnon ammattilaisen, kuten tilitoimiston tai konsultin, puoleen.

Toiminimen ansiotulovero maksetaan ennakkoverona

Toiminimi eroaa monista muista yritysmuodoista siinä, ettei yrittäjä maksa itselleen palkkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan kaikki varojen siirrot yrityksen tililtä omaan käyttöön ovat kirjanpidollisesti yksityisottoja. Yksityisottoja voi tehdä vapaasti, eikä siirtoja veroteta niiden tekohetkellä. Yksityisotot eivät myöskään ole yritystoiminnan kuluja, joten ne eivät vähennä toiminimen verotettavaa tulosta.

Koska toiminimiyrittäjän ansiotulovero ei pohjaudu palkkaan, verot maksetaan ennakkoveroina kunkin vuoden arvioidun tuloksen perusteella. Uusi yrittäjä arvioi tulonsa itse aloittaessaan toiminnan ja tekee ennakkoverohakemuksen verottajalle. Arvion pohjalta yrittäjälle määrätään ennakkoverot, jotka maksetaan erissä vuoden mittaan. Myöhempinä vuosina verottaja arvioi tuloksen automaattisesti edellisen vuoden tuloksen perusteella.

Ennakkoveroja kannatta korjata jo vuoden aikana, jos toiminimen liikevaihto muuttuu oleellisesti, kulut kasvavat tai pienenevät odotettua enemmän tai yritystoiminta päättyy tai keskeytyy. Korjauksen voi tehdä itse OmaVero-palvelussa ja näin välttyä jälkiverotukselta tai liian suurten ennakkoverojen maksamiselta.

”Sen suunnittelu, että maksaako yrittäjä tuloverot kokonaan ansiotulona vai osittain myös pääomatulona, voi auttaa yrittäjää säästämään tuhansia. Esimerkiksi eräs Elisa ketä autoin somen kautta, säästi yli 3000 euroa, kun vaati verotuksen kokonaan ansiotuloverona. Hän oli parhaillaan vanhempainvapaalla ja tulot olivat olleet melkoisen pienet kyseisenä verovuotena. Oletuksena veroilmoituksella verot menee niin, että pääomatulona lasketaan 20 % ja tässä tapauksessa hänen nettovarallisuus oli aika suuri verrattuna siihen, että se olisi verotettu kokonaan ansiotulona. Tehtiin tähän oikaisu ja maksettavaksi määrätyt verot pieneni muutamaan sataseen. Toiminimiyrittäjän kannattaa tämä suunnitella hyvin ja jos kaipaa apua sen suunnittelussa, kannattaa kysyä ammattilaiselta vinkkiä.” …kertoo somessa maksuttomasti vinkkejä jakava tilitoimistoyrittäjä Carita Mäkinen eAccountista. Vinkkejä löydät hänen Instagramistaan.

Miten toiminimiyrittäjän tulovero määräytyy?

Toiminimen ja samalla siis toiminimiyrittäjän (olettaen, että tällä ei ole esim. yritystoiminnan ulkopuolisia palkkatuloja) ansiotuloverotus määräytyy toiminimen kirjanpidon perusteella: tulot miinus menot muodostavat verotettavan tuloksen, josta verottaja tekee yrittäjävähennyksen.

Esimerkki: Toiminimiyrittävän ansiotulovero

• Veroton myynti: 40 000 €
• Hankintojen veroton osuus: 10 000 €
• Liiketoiminnan tulos: 30 000 €

Jos nettovarallisuus on esimerkiksi 50 000 €:

• Pääomatulo enintään: 10 000 € (20 % × 50 000 €)
• Ansiotulo: 20 000 €

Toiminimen tulos jaetaan kahteen osaan yrityksen nettovarallisuuden perusteella. Pääomatulona verotetaan maksimissaan 20 % yrityksen nettovarallisuudesta, ja se verotetaan 30 % mukaan 30 000 € asti. Yli 30 000 € osuus verotetaan 34 prosentin mukaan. Ansiotulo verotetaan progressiivisesti aivan kuten palkkatulo.

Yrittäjä voi veroilmoituksella pyytää myös koko tulon verotusta ansiotulona. Tämä voi olla kannattavaa erityisesti silloin, kun yrittäjän tulot ovat pienet ja marginaaliveroprosentti matala.

Huom! Jos toiminimiyrittäjä on verovuoden aikana myös palkkatöissä, palkkatulot ja yritystoiminnan tulos yhdessä määrittävät ansiotuloveroprosentin.

Kannattaako toiminimen kuulua ennakkoperintärekisteriin?

Ennakkoperintärekisteriin kannattaa kuulua aina, kun toiminta on palveluiden myyntiä. Rekisteriin voi liittyä joko yrityksen perustamisilmoituksen yhteydessä tai myöhemmässä vaiheessa OmaVeron kautta.

Palveluyrityksen kuuluminen ennakkoperintärekisteriin kuuluminen toimii ulospäin luottamuksen osoituksena: se viestii, että yritystoiminta on järjestelmällistä ja verotuksellisesti kunnossa.

Ennakkoperintärekisteriin merkitty toiminimi voi laskuttaa suoraan ilman, että asiakas joutuu käsittelemään korvausta palkkana. Asiakkaan ei tarvitse huolehtia

ennakonpidätyksen tekemisestä tai pyytää yrittäjältä verokorttia ja asiakas voi maksaa laskun sellaisenaan.

Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen on käytännössä välttämätöntä, mikäli yritys palvelee kotitalousasiakkaita, sillä kotitalousvähennystä ei voida myöntää, ellei yritys ole rekisterissä.

Milloin ja miten toiminimen veroilmoitus tehdään?

Onko toiminimen pakko tehdä veroilmoitus?

Toiminimen veroilmoituksen laatiminen on jokaisen toiminimiyrittäjän lakisääteinen velvollisuus riippumatta yritystoiminnan laajuudesta. Myös silloin, jos yritystoimintaa ei ole ollut vuoden aikana sekä silloin, jos toiminimiyrittäjä asuu ulkomailla.

Toiminimen veroilmoituksen tekeminen

Jos toiminimi on arvonlisäverovelvollinen, merkitään veroilmoitukseen kaikki myyntitulot ja kulut ilman arvonlisäveron määrää. Poikkeus tähän on edustuskulut, jotka ilmoitetaan aina arvonlisäveron sisältävinä.

Mikäli toiminimi ei ole arvonlisäverovelvollinen, ilmoitetaan veroilmoituksessa kaikki toiminimen menot ja kulut arvonlisäverollisina.

Elinkeinotoiminnan tiedot toiminimiyrittäjä ilmoittaa Verohallinnolle pääsääntöisesti OmaVerossa lomakkeella 5. Ilmoituksessa eritellään muun muassa liikevaihto ja muut mahdolliset tulot (esim. saadut tuet), kulut, poistot, varat ja velat.

Veroilmoitus pitää toimittaa määräaikaan mennessä. Useimmiten toiminimen veroilmoituksen määräpäivä osuu huhtikuun alkuun, mutta se kannattaa aina tarkistaa verottajalta. Myöhästymisestä seuraa automaattisesti myöhästymismaksu ja mahdollisesti veronkorotus.

Toiminimiyrittäjän, kuten kaikkien muidenkin verovelvollisten henkilöiden, pitää myös tarkistaa, täydentää ja korjata oma henkilökohtainen veroilmoitus.

Toiminimen verovähennykset

Automaattiset ja perusvähennykset toiminimiyrittäjälle

Toiminimen veroilmoituksessa toiminimiyrittäjä voi tehdä erilaisia verovähennyksiä, jotka pienentävät verotettavaa tulosta.

Verottaja tekee automaattisesti seuraavat vähennykset:

• yrittäjävähennys
• mahdolliset aiempien vuosien tappiot

Liiketoiminnan peruskuluina yrittäjä voi vähentää verotuksessa:

• vuokrat ja toimitilakulut
• henkilöstökulut eli mahdolliset palkatut ulkopuoliset työntekijät
• työvälineet ja teknologia (tietokoneet ja ohjelmistot, työpuhelimet ja liittymämaksut, työkalut ja ammattilaitteistot, työvaatteet ja suojaimet)
• markkinointi- ja mainoskulut
• matka- ja kuljetuskulut (kotimaan ja ulkomaan työmatkat, päivärahat, majoitus- ja kuljetuskustannukset, kilometrikorvaukset omalla autolla)
• ulkopuoliset kirjanpito- ja konsultointipalvelut
• edustuskulut (50 prosenttia)

Huomaa, että veroilmoituksessa merkitään ensin edustuskuluihin käytetty kokonaissumma koko vuoden ajalta yhteensä ja sen jälkeen seuraavassa ruudussa ilmoitetaan vähennyskelpoinen osuus eli 50 prosenttia. Edustuskulut merkitään aina arvonlisäverollisina eli arvonlisäveron määrää ei missään vaiheessa vähennetä edustusmenoista.

YEL-maksut voi vähentää joko toiminimen veroilmoituksessa, henkilökohtaisessa esitäytetyssä veroilmoituksessa tai puolison esitäytetyssä veroilmoituksessa.

Mitä toiminimi ei voi vähentää verotuksessa?

Ehdottomasti vähennyskelvottomia ovat sakko- ja viivästysmaksut viranomaisille, ennakkoverot ja veronmaksut, puolisolle maksettu palkka, toiminimiyrittäjän yksityisotot ja henkilökohtaiset kulut sekä edustuskulujen yli 50 prosentin osuus.

Yhteenveto: toiminimen verotus pähkinänkuoressa

Jos toiminimen liikevaihto ylittää verottajan määrittelemän 20 000 € rajan, on toiminimi pääsääntöisesti arvonlisäverovelvollinen. Tällöin toiminimiyrittäjän kaikkeen myyntiin pitää lisätä arvonlisävero. Tämän verottajalle kuuluvan rahan toiminimi tilittää verottajalle säännöllisesti vähennettyään ensin kauden hankintoihin liittyvän arvonlisäveron.

Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen varsinaista palkkaa. Sen sijaan toiminimiyrittäjä voi siirtää varoja itselleen. Näistä siirroista käytetään nimeä yksityisotto, eikä niitä veroteta siirtohetkellä. Sen sijaan toiminimiyrittäjä maksaa ansiotuloveronsa kunkin verovuoden arvioidun tuloksen mukaan ennakkoveroina. Tulos saadaan vähentämällä kulut tilikauden tuloista eli liikevaihdosta.

Veroilmoituksen toiminimiyrittäjä tekee sekä toiminimelle että itselleen. Elinkeinotoiminnan veroilmoitus täytyy palauttaa aina, riippumatta siitä onko verovuoden aikana ollut toimintaa vai ei. Toiminimiyrittäjän pitää aina tarkistaa myös oma esitäytetty veroilmoituksensa ja täydentää tai korjata sitä tarvittaessa. Yleinen ohjenuora veroilmoituksiin on se, että kaikki tuloihin ja kuluihin/vähennyksiin liittyvä ilmoitetaan vain jommassakummassa.

Yrittäjän ei tarvitse tietää kaikkea itse. Yhteistyö hyvän tilitoimiston kanssa säästää aikaa, rahaa ja hermoja, sekä auttaa hyödyntämään verotuksen optimoinnin mahdollisuudet täysimääräisesti.

”Olen itse päässyt käyttämään procountoria niin asiakkaan kuin kirjanpitäjän näkökulmasta ja en voi kuin suositella. Etenkin Procountor Solo sopii tosi hyvin myös toiminimiyrittäjille ja kaikille yksinyrittäjille. Lisää infoa tästä löytyy kätevästi myös Liikkuvan podcastin neloskauden jaksoista, jossa Solon asiantuntijat vastaavat kysymyksiin.”

Carita Mäkelä, eAccount.

• Lainsäädäntö ja verotus

Jussi Räsänen

Jussi työskentelee kynäseppona ja Finago Procountorin tuotemarkkinointipäällikkönä. Otan hyvin mielelläni palautetta ja asiantuntijakommentteja vastaan jussi.rasanen[at]finago.com